Suosiolla on hintansa

/in /by

Polkujuoksusta on tullut suosittua ympäri maailmaa.

 

Useissa polkujuoksukisoissa on ns. pakollisia varusteita, joita kannetaan repussa…joka on tietty pakollinen.

 

Ja se näkyy kyllä reppujen hinnoissa. Oheisen Outside-lehden reppuesittelyn huokein kantoväline maksaa 100 taalaa (Salomon) ja kallein 170 dollaria (Raidlight). Tämä jälkimmäinen merkki ei ole monellekaan suomalaisjuoksijalle tuttu, mutta ranskalaiset aavikkojuoksijat ovat käyttäneet jo vuosien ajan Raidlightin valmistamia varusteita.

 

https://www.outsideonline.com/2343936/six-new-running-hydration-vests-review?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost

 

No, polkujuoksu on vielä huokea laji moneen muuhun verrattuna. Ja kun investoi kunnon reppuun, niin sillähän pärjää seuraavat 10 vuotta.

 

Kävin juoksemassa pitkin Nuuksiota. Olipahan hieno reitti ja sää ei olisi voinut olla parempi.

 

Ja ihmisiä oli liikkeellä tosi paljon. Oli maastopyöräilijoitä, kävelijöitä ja juoksijoitakin näkyi reittilläni ainakin yksi.  Solvallassa oli puolestaan pari sataa polkujuosijaa Esbo IF:n järjestämissä kisoissa.

 

 

 

 

 

Korjausliike

/in /by

Yksi asia (monien muiden lisäksi) mistä pidän yhteistyökumppani Patagoniasta on se, että he toimivat eri tavalla kuin heidän kilpailijansa.

 

He kulkevat vastavirtaan ja minähän pidän kaikista, no lähes kaikista, jotka matkaavat vähemmän tallatuilla poluilla.

 

Kun muut yrittävät myydä enemmän, niin he sanovat, että osta vasta sitten kun tarvitset. Ja jos vaatteessasi on jokin vika, niin yritä ensiksi korjata se.

 

Eikä tässä vielä kaikki. He jopa korjaavat takkisi puolestasi.

 

Ennen lähes jokaisessa taloudessa oli ompelukone tai ainakin neula ja lankaa, jolla korjattiin pienet reiät ja sen sellaiset.

 

Patagonialla on tuolla suuressa maailmassa oma korjauspalvelu.

 

Kyseessä on kaupungista toiseen viilettävä korjaamopalvelua tarjoava auto, jonne voi tuoda vaikkapa takkinsa fiksattavaksi.

https://eu.patagonia.com/fi/en/worn-wear.html

 

Lähden tästä Nuuksioon. Kirsi osallistuu siellä polkujuoksukisaan. Minä taas juoksen ihan oman lenkkini testaillen Juoksija-lehteen erästä nastakenkää.

 

 

Kapea leipä

/in /by

Kirja-alalla pärjäävät vain harvat ja valitut…ja leipä on tiukassa sanotaan oheisessa Ylen jutussa.

 

En ole kirjailija, mutta olen ollut vahvasti kahdessa kirjaprojektissa mukana.

 

Se ensimmäinen, “Seikkailujuoksija”,  oli huikea kokemus. Kustannussopimuksen saaminen oli kohtuu kivinen tie, mutta onneksi saimme järkättyä tapaamisen Ari Sahasen kanssa, joka toimii kustantajana yrityksessä Bonnier/Readme.

 

Itse sopimuksen teko sujui suit sait sukkelaan. Ja sen jälkeen alkoi varsinainen työ, josta suurimman taakan kantoi kirjan kirjoittaja Juha Hietanen.

 

Toinen projekti “Asennetta peliin”-kirja oli ihan toisenlainen case. Siinä kirjoittajan osa lankesi osittain minulle ja Arno Seirolle, jonka rooli myös meikäläisen sparraajana oli merkittävä.

 

Palataan taas aiheeseen. Kirjoilla harva elää enkä ajatellutkaan tehdä ko.projekteilla fyrkkaa,

 

Ne ovat molemmat tarjoneet upean seikkailun hyvien tyyppien kanssa. Sen lisäksi molemmat kirjat toimivat (edelleen) hyvinä käyntikortteina.

 

Voin niiden avulla esittää mitä kaikkea olen menneinä vuosina tehnyt ja mitä aion tehdä.  Nämä seikkailut on vasta alussa.

 

Kolmatta kirjaa tuskin tulee rustatuksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jos löydän sopivan aiheen ja hyvän kirjoittajan, niin ehkä siinä tapauksessa pyörrän päätökseni.

https://yle.fi/uutiset/3-10442019

 

Lienee aika pistää tietokone säppiin ja lähteä lenkille. Tuulettelen päätä pari tuntia metsissä ja hiekkateillä.