Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Syntynyt juoksemaan

February 21, 2024/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Jos joku ei-juokseva pitää minua ja muita juoksijoita outona, niin ei ehkä kannattaisi, sillä ihminen jos joku on syntynyt juoksijaksi.

Jos ette usko minua, niin uskokaa edes professoria.https://www.nytimes.com/2011/08/23/science/23conversation.html?_r=1&ref=running

Ihmisen keho on kuin luotu juoksemaan. Toisin kuin muut eläimet, olemme kykeneväiset hikoilemaan ihon kautta, muut tekevät sen suun kautta. Tästä johtuen esim. gepardi voi juosta parikymmentä sekuntia kuin pikajuna, mutta sen jälkeen cheetahin on pysähdyttävä läähättämään.

Esi-isämme Afrikassa metsästivät juoksemalla saaliin perässä jopa päiväkausia kunnes saalis kuukahti uupumuksesta maahan. Tätä saalistustapaa käyttivät mm.bushmannit Kalaharin autiomaassa.

Kirjoitin aikoinaan tohtori Liebermanista ja hänen tutkimuksistaan melko laajan artikkelin Juoksija-lehteen. Siitä on tosin aikaa…

Hitto, että vedin tiistai-iltana hyvän salitreenin.

Viisi eri liikettä ja aina kymmenen toistoa. Tätä viisi kierrosta ja kuin pisteenä iin päällä sisäsoutua, joka on juoksun jälkeen mun ehdoton suosikkilaji.

Mitä tänään….

February 20, 2024/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

…kirjoittaisi?

Tai oikeastaan mistä?

No, lähdetään katsomaan mietteitä vuoden takaa. Mitä oli mielessä tasan vuosi sitten?

“Aikamoiselta takamatkalta tässä on lähdetty liikkeelle, sillä syyskautta 2022 leimasi velttoilu ja kaikenlainen löysäily.

Niitä vaurioita tässä (helmikuussa 2023) nyt korjaillaan”.

Vuodet eivät ole veljeksiä. Syyskausi 2023 oli nimittäin kaikkea muuta kuin “löysäilyä ja velttoilua”.

Se oli kovaa harjoittelua Qatarin juoksua varten, joka menikin aika tuubiin.

Lähtökohdat vuodelle 2024 olivat siis paljon paremmat kuin vuotta aiemmin.

Päätös siirtää seuraava seikkailujuoksu vuodelle 2025 oli oikea.

Se on nimittäin niin, että keho tarvitsee välillä huilia.

Seikkailujuoksun suunnittelu ja toteutus vie turkasen paljon aikaa ja se kuluttaa voimavaroja.

Sitä voisi verrat uuden start-up -firman perustamiseen.

Etsit aluksi retkikuntaan parhaat mahdolliset henkilöt, siis työkaverit.

Juttelet mahdollisten sponsoreiden kanssa rahoituksesta.

Sitten on logistiikan hoitaminen.

On pyrittävä löytämään parhaat paikalliset ihmiset.

Nämä kaikki (+paljon muuta) ei onnistu sormia napsauttamalla.

Siksi on hyvä pitää pieniä luovia taukoja seikkailujen välissä.

Se on enemmän pään kuin muun kropan huoltamista.

Ja kun itselle niin rakas retkikunta (se start up-firma) joskus päättyy, niin siitä luopuminen on oma prosessinsa.

Normielämään, mitä se sitten onkaan, palaaminen on välillä vähän tuskaista.

Pitkillä seikkailuilla iskee jossain vaiheessa “eiköhän tämä ole jo nähty” -fiilis ja mieli tekee kotoisimpiin olosuhteisiin.

Ja sitten kun siihen tilaan pääsee, niin pian haikailet jo uutta seikkailua.

Olen jutellut tästä monen seikkailijan kanssa. Retkikuntakaverini Greg Maud sanoo. ” When adventure calls, my heart responds. It always says yes!”

Sanat “adventure calls” ovat tärkeitä.

Sanotaan näin, että järjellä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa.

Se tulee sydämestä. Muussa tapauksessa ei kannata lähteä….

Taloudellisesti reissut ovat jollei ihan nyt katastrofaalisia, niin ainakin melkein.

Jos laskisin kaikki ne fyrkat, joita on mennyt Pohjoisnapaan, Libyaan, Etelämantereelle, Kalahariin, lukuisiin Saharan reissuihin, aivan helvetin moneen Saudi-matkaan, useaan Grönlannin reissuun, Nepaliin ja mitä niitä nyt onkaan, niin itku tulisi.

Mutta en laske, koska olen muulla tavoin reilusti voiton puolella.

Sekavan blogin lopuksi urheilua. Erinäisistä syistä johtuen maanantaihin kuului pääasiassa sisätreeniä pienessä jumppasalissani.

Siitä huomenna lisää.

Iloisesti pihalla 21v.

February 19, 2024/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Kylläpä aika rientää.

Siitä on tasan 21 vuotta, kun hyppäsin kirjaimellisesti oravanpyörästä veks ja aloin juoksupummiksi.

Orava liittyy tarinaan ihan olennaisesti; olin erään firman neukkarissa kuuntelemassa jonnin-joutavaa lätinää, kunnes huomasin neuvottelutilan ikkunoista oravan, joka hyppeli iloisesti oksalta toiselle.

“Ollapa orava” tuumi markkinointipäällikkö Viljanen.

No, nyt sitä on hypitty maapallon kolkasta toiselle eikä loppua näy.

Eiköhän tässä juhlita vielä ainakin 25-vuotis-jalkataiteilijajuhlaa ennen kuin pistän kengät pussiin.

Miksei vielä “kolmekymppisiäkin”?

Kulku tuntuu aika hyvältä, siis juokseminen.

Talven harjoitteet ovat tuoneet voimaa ns. takaketjuun eli pakaraan, takareiteen sekä pohkeeseen.

Uskon, että tähän on tuonut erittäin hyvän lisän lumikengillä tehdyt mäkitreenit.

Juoksin sunnuntaina osan matkaa hiihtoreitillä (sori siitä).

En pistänyt (tietenkään) jalkaani ladulle vaan etenin siinä reunamalla, joka oli tamppatunut kivikovaksi.

Page 280 of 1545«‹278279280281282›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Kestovoimaa
  • Tiistain yhdistelmäharjoitus
  • Fillari
  • 16 vuotta
  • Lenkki lisäpainojen kanssa….

Archives

Scroll to top