Mieli on edelleen aavikolla, mutta mies on jo saapunut Nuuksion perusleiriin.

Jos polvesta puhutaan, niin kävely onnistuu ihan hyvin, mutta ei se muuten kunnossa ole. Aika parantaa haavat.

Vaikka itse aavikkoseikkailu päättyi kuten päättyi, niin harvoin olen nauranut niin paljon seikkailun aikana, kun mitä Arabian aavikolla tapahtui.

Syy siihen löytyy tiimistä.

Kotiahon Pena, jonka raportit ja kuvat tulivat monille suomalaisille tutuiksi, on tiimikaverina mitä parhain. Vielä eilen lentokoneessa juttu lensi siihen malliin, että Lufthansan kahvit olivat tulla molemmilla syliin.

Olen pahuksen onnellinen, että Pena nosti taas käden pystyyn ja on messissä tammikuussa 2023 alkavalla seikkailureissulla.

Mies teki osaamisellaan ja olemuksellaan vaikutuksen myös paikalliseen tiimiin..aivan kuten on tehnyt aiemminkin.

Deltan porukka ansaitsee myös papukaijamerkin, vaikka pieniä mokailuja tapahtuikin.

Ne on käyty hyvässä hengessä läpi…ja painotus on sanoissa hyvässä hengessä. meillä jokaisella on parantamisen varaa, etenkin allekirjoittaneella.

Yksi autoistamme oli hiekassa jumissa lähes vuorokauden ja olihan sillä oma vaikutus retkikunnan toimintaan, mutta ei minun juoksusuoritukseen.

Teknisistä asioista johtuen autojen (3) välinen kommunikointi tökki, mutta ne ovat korjattavissa.

Oli hienoa jutella Deltan porukan kanssa heti Riadiin saavuttuamme ja käydä hyvässä hengessä kaikista asioita, joita aiomme parantaa seuraavaa seikkailua varten.

Mitään asioita ei lakaistu maton alle, kuten organisaatioissa tapana on. Kävimme asiat reilusti läpi ketään syyttämättä.

Nyt parannetaan toimintaa kaikilla osa-alueilla, jotta olemme tammikuussa 2023 aiempaa valmiimpia ottamaan aavikon iskut vastaan.