Aikainen herätys

/in /by

Aamulla on aikainen herätys, sillä lähdemme (viimein..) kohti hiekka-aavikkoa.

Kello 03.00 on herätys, aamutoimet ja hotellista ulos tsekkaus. Auto hakee meidät 04.00 ja siitä kuski vie meidät Mohammedin luokse.

Vaihdamme siellä ajoneuvoa. Kaupunkimaasturi vaihtuu raskaan sarjan avolavamaasturiksi, jolla lähdemme noin 1000 kilsan reissulle kohti aavikkojuoksun lähtöpaikkaa.

Tavoitteemme on saapua ensimmäiseen perusleiriin vielä ennen pimeää. Telttojen ja leirin pystytys on hiton paljon hauskempaa valoisaan aikaan.

Seuraava päivä eli 5.12. on testipäivä. Meillä on mukana paljon tekniikkaa, jota on asennettava autoon, joka seuraa minua kuin se kuuluisa hai laivaa.

Minua seuraava auto on Toyota Hilux; ne kaksi muuta aavikon ylityksessä mukana olevaa avolavamaasturia ovat Ford-merkkisiä.

Pääsemme tositoimiin 6.12. Olen halunnut jo vuosien ajan, että aavikon ylitys alkaa Suomen itsenäisyyspäivänä.

Tuntuu vieläkin uskomattomalta, että olemme vihdoin täällä.

Raportointi jatkuu tulevina päivinä (ja viikkoina) enimmäkseen Ylen sivujen kautta, mutta katsotaan jos onnistuisin välittämään tietoja myös tätä kautta.

Pitäkää peukkuja.

Parta kasvaa

/in /by

Karvabalanssi on kunnossa.

Puolisoni Kirsin, jonka kampaamo sijaitsee Pohjois-Tapiolassa (Kampaamo Punatukka, mainos) sakset tekivät viikko lujasti töitä, jotta meikäläisen kuontalo olisi aavikkokelpoinen.

Hiukset on siis pääosin kynitty, mutta olen alkanut kasvattamaan aavikkopartaa, joten karvasaldo on aikalailla balansissa.

Aavikolla on pidettävä kuitenkin tyylistä kiinni, joten aion muotoilla partaa pari kertaa viikossa.

Luulen, että joulun tienoolla minulla on kohtuu tyylikäs pukin parta.

Lyhyellä lihotusleirillä

/in /by

Täällä Riadissa napa raikaa..ainakin vielä yhden päivän ajan.

Asumme melko fiinissä hotellissa. Majapaikkamme aamiaispöytä notkuu erilaisia herkkuja emmekä kursaile sen tyhjentämisessä.

Minun käsi tarttuu ensiksi puurolautaseen. Kyllä, täältä saa hiton hyvää kaurapuuroa, joka ei ole liian jyrkkää tavaraa vaan sopivan löysää. Sellaista taikavelliä, jota kotonakin teen.

Pistän vellin joukkoon hilloa ja sen jälkeen alkaa kauravellin lapiointi. Puurokattila saa olla aika koskemattomana, sillä niin munakkaat, makkarat ja sen sellaiset ovat suosiossa. Puuron loppumisesta ei ole siis pelkoa.

Kahvia kuluu aika paljon. Latte on mun suosikki.

Jälkiruokapöytä notkuu herkuista. Niitä menee kitusiin tasaiseen tahtiin.

No, 4.12. tämä herkuttelu saa päätöksen, sillä siirrymme aavikolle.

Vitsailimme Mohan kanssa eilen siitä, että minun päivän pääruoka on joka toinen päivä “pastaa ja tonnikalaa” ja joka toinen päivä “tonnikalaa ja pastaa”. Vaihtelu virkistää.

No niin, nyt on aika siirtyä puurokattiloiden ääreen.