Kuvia 2007-2021, osa 3. Sahara.

/in /by

Hyppään muisteluissa Etelämantereen jäätikön (2008) ja Kalaharin autiomaan yli (2010).

Tällä kertaa kuvat ja muistelut vievät minut (ja sinut) Saharan autiomaan ylitykseen.

Aloitin autiomaaseikkailun valmistelut heti Kalaharin autiomaan ylityksen jälkeen.

Itse juoksu (1628 km) oli helpompi kuin siihen liittyvä valmistelutyö.

Urakkaa ei helpottanut Pohjois-Afrikan levottomuudet, jotka levisivät kulovalkean tavoin. Tiedossa oli suoraan sanoen vaarallinen reissu, sillä kidnappauksen uhka oli todellinen.

Eräs ruotsalaismies jäi näillä seuduilla terroristijoukkion vangiksi kuudeksi vuodeksi.

Tehtävä numero yksi oli valita tukitiimi. Kävin ensiksi Ruotsissa, jossa tapasin kuuluisan aavikkoketun.

No, meidän yhteistyö karahti kiville jo alkumetreillä.

Yks kaks yllättäen tutustuin erikoisjoukkoupseeri Patrik Säilään. Hän oli perustamassa kansainvälistä turva-alan yritystä Frontline Responses Finlandia ja minusta tuli heidän ensimmäinen asiakas.

Näin jälkikäteen ajateltuna on pieni ihme, että saimme rakennettua retkikunnan reilun vuoden aikana. Olosuhteet olivat meitä vastaan in so many ways.

Meillä oli kaksi reittivaihtoehtoa. Juoksisin joko läntistä tai itäistä reittiä pohjoisesta etelään. Siis joko Marokosta Mauritaniaan tai Egyptistä Sudaniin.

Teimme yhteistyötä mm. Ulkoministeriön kanssa. Olimme yhteydessä paikallisiin puolustusvoimiin. Egyptiläiset asettivat ehdon, jonka mukaan heillä on oikeus pysäyttää retkikunnan eteneminen ilman selittelyjä.

En suostunut siihen, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi läntinen reitti.

Kävimme reilu kuukausi ennen itse aavikon ylitystä Mauritaniassa ja Marokossa tutustumassa paikallisiin olosuhteisiin.

Ja myös tukitiimiin.

Jouduimme antamaan muutamalla paikalliselle fudut, sillä heidän osaamistaso ei ollut riittävän hyvä.

Ennakkotutkimusmatkan jälkeen oli vielä rekrytoitava Mauritanian armeijalta tukijoukkio, joka turvaisi meidän etenemistä. Heitä ilmestyi paikalle 14, joten turvamiehiä piisasi.

Suomesta mukaan tuli kaksi erikoisjoukkosotilasta ja luottomies Pena Kotiaho.

Illan hoilaushetki Team Marokon kanssa.
Etätöitä Saharassa….
Näkyykö vihollisia?
Mies, jonka vuohet löysimme.
Aamulla oli kylmä. Tässä lämmittelyä notskin äärellä.
Mauritanialainen tiimikaveri.

Nyrkkeilytreenit a´la Sahara

Toughbook on aina matkassa….
Armeija marssii vatsallaan…
Päiväannos oli 50 kilsaa.
Hydrate or die….
Nimimerkki väsynyt, mutta onnellinen. Saharan ylitys ja 1628 kilsaa on viimein takana.
Pari kuukautta Saharan halkijuoksun jälkeen julkistettiin Juha Hietasen kirjoittama “Seikkailujuoksija”. Kuva on otettu kirjan julkistamistilaisuudesta, joka järjestettiin Urheilumuseon tiloissa Olympiastadionilla. Kuvassa vasemmalla Juha Hietanen. Saharan juoksuvermeet löytyvät Urheilumuseosta.

Kuvia 2007-2021, osa 2. Libya.

/in /by

Kävin vuona 2008 Libyan Saharassa.

Itse asiassa minun ei pitänyt lähteä sinne alkuunkaan, mutta toisin kävi.

Olin nimittäin ilmoittautunut Mauritaniassa järjestettävään 250 kilsan etappikisaan, mutta se peruttiin.

Kävi nimittäin niin, että eräs kuuluisa terroristijärjestö riisti hengen usealta ranskalaiselta turistilta missäpä muualla kuin Mauritanian pääkaupungissa.

Aavikkojuoksu peruttiin ei vähiten siitä syystä, että kisajärjestäjä oli ranskalainen.

No, minulle tuli kiire löytää uusi kisa. Sain kuin sainkin peruutuspaikan Libyaan.

Olin fyysisesti todella hyvässä kunnossa, mutta muu valmistautuminen meni penkin alle,

Itse kisassa suunnistus meni ihan perseelleen. Eksyin tuon tuosta.

Juoksin siis koko rahan edestä. Veikkaan, että 200 kilsan sijaan meikäläinen harhaili Saharassa lähes 250 kilsaa….

Olin kisan jälkeen ihan paskana. Tähän liittyen, muistan kävelleeni vessaan, joka oli paikalliseen tyyliin savimaja, jossa veskipöntön virkaa toimitti lattiassa oleva reikä.

Yritin kyykistyä, mutta jalat olivat niin tönkkönä, ettei siitä tullut mitään. Linkutin takaisin teltalle, josta nappasin juoksusauvat mukaani. Asetin ne hanurin taakse ristiin, että voin istua niiden päällä.

No, ei sekään ihan tuubiin mennyt, mutta sain toimitettua asiani.

Veskiepisodin jälkeen laahustin lääkintätelttaan. Jaloissa kun oli rakko poikineen.

Lääkintäteltan “hoitsu” kavahti nähdessäni kovia kokeneet varpaani….vai olikohan niiden haju liikaa. Kuva puhukoon puolestaan.
Tämä kuva on otettu vesitankkauspisteellä, joita oli noin 25 kilsan välein.
Eräänlainen rakko-ongelma.
Kuvassa lääkintäteltta. Tähän oli pysähdyttävä kisan aikana. Lääkäri antoi luvan jatkaa kisaa tai sitten ei…..Monen matka nimittäin päättyi lääkärin punaiseen lippuun.

Virheitä tuli tehtyä, mutta niistä otettiin opiksi. Kerran saa mokata, mutta jos saman virheen tekee kahdesti, niin sitten on päässä vikaa.

Libyasta saadut opit veivät minut koko Saharan autiomaan halki neljä vuotta myöhemmin….

Kuvia 2007-2021, osa 1.

/in /by
Pohjoisnavan maastopyörän maraton (2007). Hauskaa oli, vaikka en muista kisasta juuri mitään….
Ennen maastopyöräkisaa juoksin maratonin. Lunta ja pakkasta piisasi (-34C)
Ansaittu lepohetki kahden Pohjoisnavan maratonin jälkeen….
Suomen lippu maantieteellisellä Pohjoisnavalla.

Syystä tai toisesta, tsiigailin viikonlopun aikana kuvia menneiltä vuosilta. Seikkailut alkoivat Pohjoisnavalta ja päättyivät, ainakin toistaiseksi., Arabian niemimaalle.

Jatkosuunnitelmat ovat tältä osin auki. Se on kuitenkin varmaa, että vuoden 2023 ensimmäisellä, toisella tai kolmannella kvartaalilla minua ei nähdä aavikolla, eikä muuten jäätikölläkään. Se, mitä tapahtuu loppuvuoden 2023 tai alkuvuoden 2024 aikana on vielä täysi arvoitus.

No, yllä on kuitenkin lyhyt kuvaraportti Pohjoisnavalta 15 vuoden takaa.

Ensi kerralla tarjoan kuvia Libyan 200 kilsan juoksusta, joka ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Itse asiassa se meni ihan päin helvettiä, mutta se toimi hyvänä opintomatkana tulevia seikkailuja ajatellen.