Eräs mies löysi kotkan munan ja pani sen kanalassa kananpesään. Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvessa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa.

Koko elämänsä ajan se uskoi olevansa kana ja teki mitä kanat tekevät.

Se kuopsutti maata, matoja ja hyönteisiä.

Vuodet kuluvat ja kanalassa koko elämänsä viettäneestä kotkasta tuli hyvin vanha.

Eräänä päivänä se näki mahtavan kotkan liitelevän yläpuolellaan. Se kaarteli sulavan majesteettisesti voimakkaissa ilmavirtauksissa.

Vanha kotka katsoi sitä lumoutuneena ja kysyi. “Mikä tuo on”?

“Se on kotka”, vastasi sen naapuri.

“Se kuuluu taivaalle, mutta me kuulumme maahan, koska olemme kanoja”.

Niin kotka eli ja kuoli kanana.

Stoori on Anthony de Mellon kirjasta “Havahtuminen”.

Tarinan opetus on tietenkin se, että monet ihmiset ovat tietämättömiä niistä korkeuksista, joissa he voisivat halutessaan liidellä.

Monelle on uskoteltu, ettei kannata tähyillä kohti taivaita.

Kopsuttele sinä vaan maata….