“Ponnistelun puute surkastuttaa ruumiin ja pehmentää pään.”
Näin kirjoittaa HS´n kolumnisti Juho Salminen.https://www.hs.fi/mielipide/art-2000009338173.html
“Sielu ja ruumis ovat saman kokonaisuuden osia, ja molemmat kaipaavat ravintoa. Siksi merkitystä voi tuottaa myös fyysinen ponnistelu”.
“Vapaus kulkea omia väyliään luo merkityksellisyyden tunteen, mutta sillä on hintansa: hiki“.
Kokeilkaa vaikka siirtyä auratulta uralta tai latukoneen jäljeltä upottavaan hankeen. Vauhti hidastuu, syke nousee, paita alkaa kastua. Kun itse avaa latunsa, tuntee työn jäsenissään”.(HS).
Niinpä.
Olen puhunut ja kirjoittanut tästä aiheesta yli 15 vuoden ajan.
Joskus minut saatetaan tulkita väärin. Pitääkö kaikkien juosta aavikoiden ja jäätiköiden halki?
Jos se tuo elämään merkityksen, niin mikäpä ettei.
Mikäli ei, niin etsi itsellesi joku muu merkityksellinen asia. Se voi olla vanhan talon kunnostus, puutarhan hoito, itsensä sivistäminen, uuden kielen oppiminen, uuden harrastuksen aloittaminen, kokkaus, muiden auttaminen, ristisanojen ratkaiseminen, mielekäs työ….
Juoksin lauantaina pitkän lenkin auraamattomalla uralla. Paita kastui ja tunsin työn jäsenissäni.
Paita kastui myös lumiduuneissa, joka oli myös pahuksen hyvää treeniä.
