Helpotus
Olen varsin helpottunut siitä, että projekti Vatnajökull on onnellisesti ohi.
Sitä kun on kaulittu ja käännetty varsin pitkään.
Välillä ei ollut edes tiimiä ja yhtäkkiä minulla oli paras sellainen.
Ei siis kannata luovuttaa.
Olen melko varma, että Vatnajökull oli viimeinen “jäätikköjuoksuproggis”.
Takana on edellä mainitun lisäksi Etelämanner ja Grönlannin jäätiköstä on tullut nautittua kahteenkin kertaan.
Se on kuitenkin melko varmaa, että minut tapaa jatkossakin jäätiköllä….
Ja mitä itse suoritukseen tulee, niin se oli mahdollisimman vauhdikkaasti tehty suoritus minimaalisella levolla.
Paras termi saattaa olla “speed hiking”.
Jalassa oli yli puolet ajasta kevyet TSL-juoksulumikengät, jotka toimivat erinomaisen hyvin.
Jalassa oli myös Merrellin talvijuoksukenkä, joka oli 100% valinta noihin olosuhtesiin.
Olosuhteista…välillä paistoi takaa, välillä päin pläsiä.
Enimmäkseen oli pilvistä ja jossain vaiheessa satoi räntää näkyvyyden ollessa aika huono.
Siis tyypillisen vaihtelevat jäätikkökelit.
Juoksualusta oli pääasiassa pehmeä. Jalka siis upposi lumeen, joka ei ollut yllätys. Näin se tuppaa lumisilla alueille menemään..
Tuulien suhteen olimme aika onnekkaista. Emme kokeneet myrskyjä, jotka ovat Vatnajökull-jäätikölle tavanomaisia.
