Lippis
Joistakin juoksukamoista tulee tosi läheisiä.
Otetaan nyt esimerkkinä vaikkapa Salomonin lippis.
Sain sen silloiselta sponsoriltani (siis Salomonilta) vuonna 2007 ja heti seuraavana vuonna se keikkui päälaellani Libyan Saharassa.
Ja siitä lähtien se on ollut yksi rakkaimmista varusteistani.
Lokakuussa 2019 olin lenkillä Espoon keskuspuistossa. Edellä mainittu lippis oli jälleen kerran päässäni.
Matkan aikana tuli kuuma, joten otin lippalakin pois päästä ja asettelin sen housunkaulukseen siten, että se ei tippuisi.
No, sinne se kuitenkin jäi johonkin matkan varrelle. Huomasin asian vasta kotiin tultuani ja suusta pääsi liuta kirosanoja.
Olin ihan varma etten näe (rakasta) skotsaani enää ikinä.
Joitakin viikkoja myöhemmin juoksin taas pitkin keskuspuistoa. Yht äkkiä havaitsin jotain tuttua.
Pitkään kateissa ollut lippalakkini roikkui puun oksalla.
Joku ystävällinen kulkija oli löytänyt keskuspuiston hiekkabaanalle tippuneen lakkini ja nostanut sen kuusen oksalle keikkumaan.
Voi sitä riemua!
Tästä episodista on kulunut kuusi (6) vuotta ja kyseinen lippis on edelleen käytössä ja se lähtee messiin myös seuraavalle aavikkoreissulle lokakuussa 2026.
Se on tosin reissuissa rähjääntynyt, joten pesukoneeseen sitä ei missään nimessä uskalla enää laittaa.
Mies ja lippis Libyassa 2008.
