Vanha jermu parempi kuin pussillinen uusia?

/in /by

Meikäläinen puhuu usein luennolla “uudistumisen tarpeesta”. Ja puhun muuten ensi viikolla taas….

 

Mutta kyllä vanhakin puoltaa paikkansa, etenkin retkikuntamatkoilla.

 

Tapasin tänään Saharan halkijuoksussa mukana olleen Pena Kotiahon, joka on lupautunut lähtemään myös seuraavalle aavikkoreissulle mukaan.

 

Ja hänet, jos kenet, otan mieluusti matkaan. Hänellä on kokemusta tiukoistakin paikoista eikä silloinkaan ole sormi mennyt suuhun. Päin vastoin. Hän on etsinyt aina ratkaisuja…ja sellaisia ihmisiä on tosi vaikea löytää.

 

Ja luottamus on on toinen avainsana. Aavikon päästä päähän matkatessa on luotettava kavereihin kuin vuoreen. Olen joskus sanonut, että voisin antaa läheisille retkikuntakavereilleni luottokorttini + pin-koodin tietäen, että he eivät käyttäisi tätä tietoa väärin.

 

Kokemus + luottamus, niistä aineksista hyvät retkikuntajermut on rakennettu.

 

Tänään tunnin lenkki. Menossa on iisi viikko…..ennen viikonlopun pitkiä lenkkejä.

Vaisua oli…

/in /by

Pikkuisen oli Turussa vaisut yleisurheilukisat niin tunnelman kuin tulosten osalta.

 

Tuntui vähän siltä, kun kisajärjestäjät olisivat ladanneet paukut keihäskisaan, joka olikin hyvätasoinen, mutta….

 

Tunnelman lässähtämistä avittivat kuuluttajat, jotka eivät viitsineet juuri kertoilla, mitä kentällä tapahtuu.

 

Henkilökohtaisesti mukavinta oli katsoa pitkäjalkaisen Sara Kuiviston juoksua, jossa on sellaista kv.tason lennokkuutta. Juoksijatar on muuten seuraavan Juoksija-lehden kannessa. Topi Raitasen kolmen tonnin esteiden juoksu oli puolestaan aika tuskaisen näköistä….

 

Oikeastaan ainoa (vilusta väriseviä..)suomalaiskatsojia oikein kunnolla huudattanut suoritus oli keihäsmies-Helanderin yliastuttu heitto. Ja samoin Nooralotta Nezirin juoksu nostatti tunnelmaa.

 

Nostetaan kuitenkin hattua sille, että näinkin hienot kisat on Suomeen saatu. Jos vaan on mahdollista, niin kyllä minä paikan päällä aion seurata ensi vuotisiakin Paavo Nurmi-kisoja.

 

 

Aavikko?

/in /by

Suurlähettiläs, jonka kanssa olen järkännyt jo nelisen vuotta aavikkojuoksua, saapui muutama päivä sitten Suomeen.

 

Kirjoitin ensimmäistä kertaa (haaveitteni) aavikkojuoksusta jo vuonna 2013. Sen järjestelyt lähtivät rullaamaan seuraavana vuonna 2014.

 

Kävin tuolloin kohdealueella ensimmäistä kertaa. Tapasin mm. tukitiimini pomon ja hänen veljensä, joiden rooli retkikunnan järjestelyissä on todella merkittävä.

 

Tiimi, johon kuuluu olennaisena osana jo edellä mainittu suurlähettiläs, on painanut niska limassa duunia, että aavikkojuoksu toteutuu.

 

Juttelin eilen lähettilään kanssa. Ei ole ihan mahdotonta, etteikö juoksu voisi toteutua vielä tämän vuoden puolella.

 

Maanantai oli juoksun suhteen lepopäivä. No tai ainakin melkein..kävin kokeilemassa erästä kisakenkää, josta tulee juttu kesäkuun Juoksijaan.

 

Tänään on tiedossa vain penkkiurheilua. Lähdemme pienellä ryhmällä Turkuun katsomaan Paavo Nurmi Gamesia.