Mainontaa

/in /by

Joku tiesi kertoa tarinan, jossa mies ei kehdannut kertoa olevansa töissä mainostoimistossa. Hän sanoi olevansa pianisti bordellissa.

 

Olen ollut töissä mainostoimistossa.

 

Hyviä mainoksia näkee nykyään harvakseltaan.

 

No, aina löytyy poikkeuksia. entinen ammattipyöräilijä Lance Armstrong on esiintynyt lukuisissa melko hulvattomissa mainoksissa. Ne ovat poikkeuksetta hyvin toteutettu ja niissä on huumoria.

 

Parin vuoden hiljaiselon jälkeen, Lance on tehnyt come backin. Hän on oheisessa mainoksessa hyväntekeväisyysjärjestön mannekiini. Ja miten hän roolinsa vetää, no katsokaa itse.

 

Armstrong on ollut mukana hyvässä ja pahassa.

 

Hyvässä siinä mielessä, että hänen vahvalla myötävaikutuksellaan hyväntekeväisyysjärjestö Livestrong keräsi (noin) 500 miljoonaa dollaria.

 

Armstrong joutui poistumaan Livestrongista takavasemmalle doping-paljastuksien vuoksi.

 

Viime aikoina Armstrong on keskittynyt podcastien tekemisiin. Nistä on tullut melko suosittuja. Urheilun sarallakin on tapahtunut. Hän on osallistunut mm.polkujuoksukisoihin ja joa voitti yhden 35 kilsan juoksun.

https://www.thedrum.com/news/2018/11/17/lance-armstrong-returns-wellness-brand-onnit-s-testicular-cancer-fundraising-spot

 

Mainoksista vielä sen verran, että oletteko nähneet Niken mainokset, jossa Lance on pääosassa. Ne on kuvattu (tietenkin) ennen kun dopingvyyhti alkoi.

 

Tässä pari otosta niiltä ajoilta.

https://www.youtube.com/watch?v=6CbQOLqZ8IA

https://www.youtube.com/watch?v=ZcojlAmHMzk

https://www.youtube.com/watch?v=zHtFixj0cWk

 

Ei muuta kun “feed the warrior”!

Pieni jokiseikkailu

/in /by

Parhaat lomareissut ovat olleet sellaisia, ettei niihin liity tiukkoja aikatauluja tai kiveen hakattuja suunnitelmia.

 

Vietimme kymmenisen vuotta sitten melko paljon aikaa Espanjassa. Asuimme pienehkössä kalastajakylässä, josta teimme erilaisia äiväretkiä lähiseuduille.

 

Juoksimme tai pyöräilimme sinne minne nokka osoitti. Karttaa ei ollut. Tai kerran oli, mutta heitin sen roskiin. En halua, että kartta tai mikään muukaan kontrolloi sitä, mihin olen matkalla.

Luonnevika, mutta minkäs teet.

 

Eräänä (oikeasti) kauniina päivänä lähdimme talsimaan matalaa jokea, joka laski Välimereen. Meitä kiinnosti se, mitä kaikkea joen varrelta voisi löytyä ja ennen kaikkea, mihin se meidät veisi?

 

Pakkasimme reppuun juoksukengät ja vähän syötävää. Jalassa oli Salomonin vesiurheiluun soveltuvat kengät, sillä talsiminen paljain jaloin kohti ylävirtaa ei tuntunut mielekkäältä.

 

No, siitähän tuli ihan mieletön päiväseikkailu. Yhtäkkiä tulimme laguuniin, jossa saattoi uida. Välillä taas menimme kahden kapoisen solan läpi, josta välistä mahtui kulkemaan just ja just.

 

Jossain kohdassa hyppäsimme joelta polulle, jonka uskoimme vievän johonkin kylään. Kuivattuamme jalat pistimme juoksukengät jalkaan ja aloimme jolkotella polveilevaa polkua pitkin. Jonnekin.

 

Ja kuinka ollakaan, saavuimme kauniiseen pikkukylään, jonka kahvilassa joimme kupposet lattea ja söimme makoisat pullat.

 

Paikalla oli muitakin turisteja, mutta he olivat tulleet sinne bussilla. He näkivät matkallaan asvalttitien. Sen, jonka näkee kotonakin. Me taas näimme kolikon toisen puolen, sen parhaan Espanjan.

 

Tarinan opetus. Lähde pois mukavuusalueelta. Älä suunnittele  tai yritä kontrolloida asioita liikaa. Tässä siihen liittyvä artikkeli.

 

https://www.outsideonline.com/2366921/worst-way-travel?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost&fbclid=IwAR2CYKdQpsdcyvKwS5NnnHiNsc36YKPXRCrLJjJRtE7N6rAcTYBARB06y5I

-55C

/in /by

Tapasin viime viikolla Köpiksessä grönlantilaisen ystäväni Lars Poulsenin, joka kuuluu seuraavaan retkikuntani miehistöön. Suunnittelimme Larsin ja Antin kanssa ensi huhti-toukokuun jäätikköreissua.

 

Tämän jäätikköreissun, siis juoksun, piti tapahtuman jo viime talvena, mutta Larsin perheeseen tuli samaan aikaan perheenlisäystä, joten siirsin retkikunnan starttia vuodella.

 

Se ei ole nimittäin optimaalinen tilanne lähteä seikkailuun miehen kanssa, jolla on liikaa muita (ja paljon tärkeämpiä) asioita mielessä.

 

Retkikunnan jäsenten fokus pitää olla 100%:sti jäätikön ylityksessä, eikä missään muussa.

 

Mutta mitäpä jos olisimme olleetkin jäätiköllä viime talvena? Millainen sää siellä oli? Oliko kylmää vai kenties lämmintä?

 

Ei kumpaakaan. Siellä oli ihan helvetillisen kylmää.

 

Jäätiköllä oli huhtikuussa 2018 pahimmillaan -55C pakkasta. Kylmempää kuulemma kuin koskaan aikaisemmin..no ainakaan lähihistoriassa. Se aiempi enkka oli Larsin kertoman mukaan -52C. Tässä ei ole mukana tuulikertoimia. Eikä Lapin lisää.

 

Voin vaan kuvitella, kuinka tällaista luuviulua olisi paleltanut. Ja kyllä siellä on ihan kaikkien hampaat kalisseet. Lars kertoi oikein järkyttyneenä, kuinka kaksi vetokoiraakin oli kuollut jäätikön ylityksen aikana.

 

Ne koirat kestävät melkein mitä vaan, mutta yli 40 päivän jäätikön ylitys tuossa pakkasessa vaati veronsa.

 

Olisi ihan hyvä, jos me pääsisimme ylittämään jäätikköä kohtuu rapsakassa pakkasessa, -10-15C olisi aika ihanteellinen pakkanen . Sellaiseen keliin on aika helppo pukeutua varsinkin, jos on tyyni ilma.

 

Mitään ei kuitenkaan pyydetä. Kaikki otetaan vastaan,mitä jäätikkö tarjoaa. Sillä asenteella lähdetään liikkeelle.