Tätä menoa sukset jää kauppoihin, taas kerran, mikäli lunta ei ala kuulumaan.

 

Lapissa oppaana toimiva kaveri kertoi, että ulkomaiset turistit ovat jo peruneet pohjoisen matkoja. Katselin Ilmatieteen laitoksen sivuilta ettei sinne ole ainakaan kymmenen päivän  ennusteessa luvassa mitään lumimyräköitä.

 

Kun valmistauduin Pohjoisnavan matkalle talven 2006/2007 aikana, niin silloin sai pääkaupungista etsiä lunta mikroskoopin avulla.

 

Ekonomi-lehti kuvasi minua maaliskuussa 2007. Toiveissa oli, että jostain päin pääkaupunkiseutua  löytyisi paikka, jossa voisin juosta lumikengillä lumella, ei nurmikolla.

 

Ankaran etsinnän jälkeen kuvauspaikka löytyikin, Nuuksiosta.

 

Pienenä ongelmana oli se, että lunta oli vain pieni kasa erään kentän reunamalla ja levittelin sitä lapiolla noin viiden metrin alueelle, jossa “juoksuani” kuvattaisiin.

 

Toinen ongelma liittyi siihen, että kuvaaja oli täysin tottumaton ottamaan juoksukuvia. Se ei ole kokeneellekaan kuvaajalle helppoa.

 

No, hinkkasin sitä viiden metrin sohjorataa edes takaisin lähes kaksi tuntia. Se lumi meni jo niin muhjuksi, että minun oli lopulta sanottava kuvaajalle, että nyt sulla on kaksi minuuttia aikaa ottaa tämä kuva tai sitten me jätetään se ottamatta.

 

Jalat oli siinä vaiheessa litimärät ja pelkäsin saavani vielä “keuhkokuumeen” ennen Pohjoisnavalle lähtöä.

 

Kuinkas sitten kävikään. Pienen painostuksen avulla kuva saatiin ja siitä tuli ihan ok.

 

Perjantaina oli tuplatreenipäivä. Aamupäivällä tein lihaskuntotreeniä ja illalla ulkoilutin lenkkitossuja.

 

Tänään on sama laulu. Paitsi, että teen treenin yhteen putkeen eli ensiksi lihaskuntoa puolisen tuntia  ja sen päälle juoksen lenkin.

 

PS. Lars ja Salo, grönlantilaiset retkikuntakaverini ovat myös aloittaneet treenikauden. He ja rekikoirat ovat kuulemma vetäneet jo ensimmäiset lenkit. Kuullostaa hyvältä!