“Millainen on hyvä juoksuvaruste” kysyi Adidaksen kouluttaja Stefan Rehn seminaarissa, jonka ko. firma järjesti pohjoismaisten juoksulehtien toimittajista koostuvalle poppoolle vuonna 2006. Olin tilaisuudessa Juoksija-lehden edustajana. Kerrankin minulla välähti. Vastasin, että “sellainen, jota ei tunne sitä käytettäessä”. Tämä episodi tuli mieleeni eilisellä juoksulenkillä. Jalassa oli tuliterät Merrellin Agility Peak-kengät ja upouudet (Huom! kotimaiset) juoksusukat.
Hesari kirjoitti tänään artikkelin suomalaisjuoksijoista ja varustesponsoreiden puutteesta. Camilla Richardsson kuluttaa 30 paria juoksukenkiä vuodessa ja maksaa ne itse. Se on pitkä penni.https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009797321.html “Juoksijalle kengät ovat kulutustavaraa. Kenkiä pitää vaihtaa usein”.(HS). Totta. Monella kenkäbrändillä ei ole Suomessa edes sivukonttoria. Uskon, että tällä on suuri merkitys myös varustesponsorointiin. Muistan hyvin, kuinka esim. Nikellä oli vielä 2010-luvun […]
Tiede-lehden (jo vuosia sitten) julkaisemassa artikkelissa sanotaan mm. seuraavaa: ” Luonto sparraa meistä parasta esiin tuottamalla instoratiivisia vaikutuksia. Myönteisyys, hyvä itsetunto, altruismi, myötätunto, optimismi, innovatiivisuus, selkeäkatseisuus ja vitaliteetti eli elinvoimaisuus lisääntyvät” Ja lehti jatkaa: ” Jo 40 vuotta sitten amerikkalaistutkijat huomasivat, että sama määrä liikuntaa koetaan viherympäristössä vähemmän raskaaksi kuin kentällä tai salilla. Vaikka ihminen mieltäisi itsensä […]
