Tuplalenkki

/in /by

Tämän vuoden ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen, tuplalenkki toteutui sunnuntaina.

Juoksin siis kaksi lenkkiä, joista ensimmäisen Nuuksion poluilla. Kylmähkön yön jäljiltä polut olivat moitteettomassa kunnossa.

Iltapäivän lenkkiä edelsi lyhyt lihasten herättelysessio, jonka jälkeen porhalsin läheiselle Kattilajärventielle.

Se osoittautui pahuksen liukkaaksi eikä jaloissa ollut nastoja.

No, eipä hätää. Reitti 2000, joka on talvella varattu hiihtäjille, oli todella “roskainen”, sillä ladulle oli lentänyt oksaa, käpyjä ja muita puiden antimia niin viljalti, ettei siellä voinut kukaan hiihtää.

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja suuntaisin jalkamiehenä kohti Pirttimäkeä. Luminen latupohja oli pidoltaan ihan loistava, joten alamäetkin uskalsi rallatella vauhdikkaasti alas.

Jos pitää veikata ja saa toivoa, niin ko.hiihtobaana on tämän kauden osalta parhaat päivänsä nähnyt.

Talvi pitää meitä otteessaan vielä tovin. Täs tulee mieleen kevät 2013, jolloin talvi jatkui lähelle vappua…

Vanha suola janottaa?

/in /by

Juoksin lauantaina entisissä kotimaisemissa, siis Saunalahden alueella.

Asustelin siellä vanhempieni kanssa viime vuosituhannella, jolloin seutu muistutti …jos ei nyt maisemaltaan…niin “maalaisuudellaan” nykyistä asuinpaikkaamme Nuuksiota.

Ostimme myöhemmin Kirsin kanssa kyseisen paikan ja viihdyimme (hyvin) Saunalahdessa noin 10 vuotta. Muuttopäätöksen taustalla oli se, että (kiitos metropäätöksen) Lounais-Espoosta on tullut rakennusliikkeiden temmellyskenttä.

No, en mene tähän aiheeseen sen syvemmälle, sillä tarkoitus on kertoa juoksulenkistä entisillä asuinalueella.

Kyseessä on siis meren kupeessa oleva alue, jossa muutenkin tulee jonnin verran enemmän kuin sisämaassa.

Ja lauantaina blosasi oikein kunnolla. Välillä ei meinannut päästä eteenpäin. Ihan kuin olisi juossut juoksumatolla. Jalat käy, mutta etenemistä ei tapahdu.

Myötätuulessa meinasi puolestaan lentää nokalleen.

Olisin juossut mielummin Keskuspuiston puolella, jolloin olisin välttänyt suurimmat puhurit, mutta baana on vielä jäässä, joten juoksin pitkin poikin alueen asvalttiteitä.

No, kiitos lauantain olosuhteiden, treeni oli enemmänkin mentaalinen kuin fyysinen.

Tein illalla saunarakennuksemme”sporttihuoneessa” vielä kevyen palauttelutreenin.

Tänään ohjelmassa on kaksi juoksulenkkiä, joista ensimmäinen on aamulla polulla ja toinen myöhemmin iltapäivällä hiekkatiellä.

Nelosvaihteella

/in /by

Juoksin perjantaina kaverini Mikan kanssa, joka on 2.50. maratoonari (on mennyt allekin…).

Hänen mukanaolo lenkillä tarkoittaa sitä, että vauhti on normaalia hieman tai paljon kovempi. Eilen se oli hieman, sillä olemme vielä molemmat “keskenkuntoisia” talven jäljiltä.

Juoksuvauhti pyöri perjantaina siinä 4.50-5.20/km haminoilla. Mikalle tämä on hölkkävauhti, mutta nelosella alkavat kilsavauhdit tuntuvat mun jaloissa ihan hyvältä eikä happoja muodostu, mutta hieman epämukavuusaluella vielä tässä vaiheessa kautta näillä vauhdeilla ollaan.

Kuukauden kuluttua tilanteen pitäsi olla toinen.

Työtä, työtä ja työtä. Hyvä juoksukunto ei tule ilmaisena.

Tein perjantaina vielä toisenkin treenin, jossa keskityin lantion alueen venyttelyyn ja vahvistamiseen.