Tänään (ja jo aiempina päivinä..) aika on kulunut valmistelutöissä.
Minulla on perjantaina ilo vierailla erään merkittävän suomalaisyrityksen tapahtumassa, jossa pidän heille 45 minuutin luennon. Siihen valmistautuminen vie paljon aikaa.
Ensi sunnuntai ja maanantai vierähtää Marrellin kuvauksissa täällä Nuuksiossa. Olen viime päivinä viettänyt poluilla melko paljon aikaa scoutaten meille huippuhyviä kuvauskohteita.
Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen Kylmä sota kesti vuodesta 1947 aina vuoteen 1991.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta näyttää siltä, että edessä on taas pitkä poliittinen jääkausi.
Yksi kylmän sodan ilmentymä on Grönlannin jäätiköllä nököttävä DYE 2 -tutka-asema. jonka jenkit perustivat 50-luvun lopulla. Asemalla työskenteli parhaimmillaan 60 miestä. Asema hylättiin 1988, mutta sen maaperällä on edelleen jäinen kiitorata, joka on aktiivisessa toiminnassa.
Tutka-aseman tehtävänä oli varoittaa mahdollisesta Neuvostoliiton ilmahyökkäyksestä Yhdysvaltoihin.
Oheinen lehtiartikkeli kertoo hyvin DYE-2 aseman historiasta.http://greenlandtoday.com/dye-2-a-relic-from-a-not-so-distant-past/?lang=en
Matkatessani jäätikön halki vuonna 2019, minulla oli mahdollisuus nähdä ja tutkia ko.asema aika perusteellisesti. Kävin siis siellä sisällä.
Tutka-aseman uumeniin ei ole mitään yksittäistä ovea, vaan sinne pitää ryynätä päästäkseen sisälle. Mutta oli sen arvoista.
Tässä kuva tutka-asemasta vuodelta 2019.
Yksi tämän (ja tulevienkin…) vuosien teema on juosta taas enemmän poluilla.
Siis palata wanhaan.
Niin kauan kuin olen juossut, niin hyvin suuri osa lenkeistä on suuntautunut tieverkoston ulkopuolelle eli metsiin.
Viime vuonna juoksin enemmän hiekkateitä kuin polkuja ja se oli snadi virhe.
Juoksin sunnuntaina pääosin poluilla ja nimenomaan sellaisissa paikoissa, johon meikäläisen jalka ei ole aiemmin laskeutunut.
Kesän tavoite on löytää uusia polkureittejä täältä Nuuksiosta. Ja niitähän täällä riittää.
Paras keino niiden löytämiseksi on lähteä vaan uteliaana katsomaan, mihin ne polut johtavat. Vähän niin kuin muutenkin elämässä….
Minulla ei ole mukana karttoja,kompassia puhumattakaan GPS-laitteista. Aurinko riittää ja yritän käyttää myös pollaa parhaani mukaan.
Sitä voisi verrata sanaristikon täyttämiseen. Jalkojen lisäksi aivonystyrät ovat käytössä.
“Tanssi, parkour, mailapelit, joukkuelajit, hiihto tai vaikka polkujuoksu. Lajit, joissa joudut miettimään seuraavaa askelta, silmän ja käden liikerataa tai seuraavaa syöttöä, ovat Helsingin yliopistossa työskentelevän aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan paras tapa kasvattaa tuiki tärkeän harmaan aineen määrää.” (Lähde:Iltalehti).
“Harmaan aineen tiheys on yhteydessä esimerkiksi opintomenestykseen, pitkäkestoiseen muistiin ja parempiin urheilusuorituksiin. Harmaan aineen kato puolestaan liittyy älyllisen suorituskyvyn laskuun esimerkiksi muistisairauksissa.
– Aivolle tekee hyvää joutua töihin. Lukuisien eri tutkimusten mukaan liikunta lisää aivojen harmaan aineen tiheyttä ja määrää. Ikääntyminen puolestaan vähentää sitä. Ihminen ei tyhmene iän myötä, päinvastoin, mutta mitä vähemmän ja harvemmassa harmaata ainetta on, sitä vaikeammaksi käy oppia uusia asioita, jotka eivät liity aiemmin opittuun. Aivoterveyden kannalta liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat elintärkeitä, Huotilainen painottaa”.
Polut rasittavat enemmän kehoa kuin tasaisella alustalla eteneminen. Se vuoksi on hyvä muistaa, ettei makeaa mahan täydeltä….
