“Yritysten liiketoimintaan erikoistuneen tietokirjailijan Jim Collinsin tutkimukset osoittavat, että menestyvät yritykset toimivat erittäin kurinalaisesti”. Ja miksei yksilötkin.

Tämä on suora lainaus kirjastamme “Asennetta Peliin”(Seiro/Viljanen).

Collinsin mukaan tinkimätön kurinalaisuus ei ole samaa kuin kova komento tai ohjeiden sokea noudattaminen. Aito kurinalaisuus vaatii henkistä riippumattomuutta ja kykyä pysyä johdonmukaisena antautumatta lauman vietäväksi ja/tai sosiaaliselle paineelle.

Rakastan tuota lauseen loppuosaa, sillä se on tänä päivänä hemmetin paljon ajankohtaisempi kuin vuonna 2013, jolloin kirjan rustasimme.

Ja tämä se vasta hyvää tekstiä onkin: ” Tinkimätön kurinalaisuus edellyttää, että poiketaan tavanomaisuudesta”. (Jim Collins, Tietoisesti Paras).

Pitkien matkojen valmisteluun kuuluu olennaisena osana kurinlaisuus ja “tämällisten suoritusnormien saavuttaminen säännönmukaisesti ja pitkällä aikajänteellä“.

Retkikuntamme noudattavat kurinalaista päiväohjelmaa. Heräämme aina samaan aikaan ja teemme samat rutiinit päivästä ja viikosta toiseen.

Juoksen aavikoilla joka päivä 50 kilometriä. Vaikka selän takana olisi puhuri ja päivän kunto antaisi myöden juosta pidemmänkin matkan, niin pidän päiväannoksen samana. Aina.

Norjalainen tutkimusmatkailija Roald Amundsen loi legendaarisen maineen toimimalla kurinlaisemmin kuin ehkä kukaan muu tutkimusmatkailija.

Amundsenin miehistö hiihti kohti etelänapaa (v.1911) tasaisilla 30 kilometrin päiväannoksilla. Asialleen vihkiytynyt ja pedantti Amundsen ei antanut miehistönsä hiihtää pidempää päivämatkaa, vaikka olosuhteet olisivat antaneet myötä.

He varoivat menemästä lähelle uupumusta. Tämä oli viisasta, sillä hiihtomatkaa oli yli 2000 kilometriä erittäin viheliäisissä olosuhteissa.

Amundsenin tehtävänä oli pitää miehet virkeinä ja terveinä. Tästä syystä jokainen miehistön jäsen palasi historian ensimmäiseltä etelänavan matkalta terveenä kotiin.

Samaan aikaan etelänavalle pyrki toinen tutkimusmatkailija Scott. Kelin ollessa suotuisa hän hiihdätti miehiään väsymykseen asti. Tulos oli (monesta muustakin syistä johtuen..) katastrofaalinen. Kaikki miehistön jäsenet kuolivat.

Amundsen kirjoitti osuvan piikikkäästi kirjassaan “The South Pole”: “Voiton vie se, jonka asiat ovat järjestyksessä. Sitä sanotaan onneksi. Tappio on varma sille, joka ei ryhdy ajoissa tarpeellisiin varotoimiin. Sitä kutsutaan huonoksi onneksi”.

Onneakin toki tarvitaan, mutta minussa ei ainakaan asu pientä lottokansalaista, joka laskisi mitään sen varaan.