Meikäläisestä on kuoriutunut viime vuosina hieman aiempaa sosiaalisempi juoksija.

Kuluvalla viikolla olen juossut jo yhden frendin kanssa ja tänään on jo seuraavan vuoro.

Tämä olisi ollut ennen kuulumatonta vielä kymmenisen vuotta sitten. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nielin kilometrit aina yksin.

Taitaa olla niin, että kimppalenkkeilystä on tullut suosittua monessa muussakin piirissä.

Näen omilla lenkeilläni aika paljon laumana liikkuvia maastopyöräilijöitä.

Monet polkujuoksijat treenaavat yhdessä samanhenkisten kanssa.

Juoksija-lehti perusti “Juoksurinki”-palvelun, joka sai heti paljon kannatusta. Juoksuringissä porukka treenaa yhdessä toisiaan kannustaen. Olen ollut yhtä sessiota vetämässä itsekin.

Jotta totuus ei unohtuisi, niin juoksen edelleen valtaosan lenkeistä yksin.

Lenkit ovat minulle tärkeitä hetkiä valmistautuessani johonkin tulevaan seikkailuun.

Yksin harjoitellessani voin (itsekkäästi) pitää juuri minulle sopivaa juoksuvauhtia ja voin valita reitin mieleni mukaan.

Ryhmässä liikuttaessa ei tietenkään voida olla itsekkäitä vaan otetaan huomioon muiden toiveet.

Kuten sanottu, niin juoksin tiistaina lenkin kaverin kanssa.

Päivän kakkostreeninä oli pöllien kantamista, taas vaihteeksi. Viime talvena en paljon muuta tehnytkään…

Se kävi hyvästä voimailutreenistä.