Sinnikkyys

/in /by

Monet meistä seikkailijoista koemme joskus “no can do” -tilanteita.

Minulle se huono arpa tuli käteen osui v.2013, kun jouduimme Grönlannin jäätiköllä kääntymään takaisin…eikä se arabiankaan seikkailu mennyt nuottien mukaan.

Englannin kielinen sana “perseverance” tarkoittaa suomeksi peräänantamattomuutta, sisukkuutta ja määrätietoisuutta.

Näitä ominaisuuksia on tarvinnut 82-vuotias espanjalainen vuorikiipeilijä, joka on yrittänyt kiivetä yli kasitonniselle vuorelle nimeltään Dhaulagiri jo 12 kertaa ja on jokainen kerta missannut vuoren huiputuksen. Niin kävi myös tänä vuonna kertoo TheAdventureBlog.https://adventureblog.net/2021/10/82-year-old-climber-misses-summit-of-dhaulagiri-for-12th-time.html

Kasikakkonen ei ole ihan norminäky kiipeilypiireissäkään, mutta kun katsoo miehen vuorikiipeily-ceeveetä, niin en epäile, etteikö 13 kerta sano toden. Tai ehkä 14.

Missäköhän sitä itse viilettää kasikakkosena?

Kävin tiistaina kaverin kanssa lenkillä. Reitin varrelle sattui muutama..tai oikeastaan useampikin houkuttelevalta näyttävä kallio, jotka kiipesimme ylös. Ja sieltä sitten alas kohti seuraavaa…

Olen aikoinaan “harrastanut” scramblingia, joka on siis vuoristotermi.

Siinä edetään mahdollisesti jyrkkääkin kalliorinnettä ylös käyttäen vain käsi-ja jalkavoimia. Ei siis köysiä tms.

Katselin tiistaina muutamaa korkeaa kalliojyrkännettä, jotka aion vielä tämän viikon aikana kiivetä.

Laitan selkään repun, jossa on pehmusteita, jos ote jostain syystä lipeää. Se toimii panssarina. I hope….

Hapella vai ilman…?

/in /by

Luin Exwebistä artikkelin, joka liittyy vuorikiipeilyyn.https://explorersweb.com/everest-without-oxygen-2023-preview/

Jutun mukaan, viime kaudella noin 700 henkilöä huiputti Mount Everestin, mutta vain neljä ilman lisähappea. Se on todella vähän!

Muistan lukeneeni, että lisähapen tuoma hyöty 8848 m korkealla vuorella on pari kilsaa eli todellisuudessa happimaski naamalla etenevä kiipeilijä huiputtaa reilun kuustonnisen vuoren. Se on noissa olosuhteissa ihan huikean suuri etu.

Tälle kaudelle (toukokuu 2023) ilman lisähappea kiipeileviä on Exwebin mukaan samaiset neljä, jotka ovat kaikki naisia.

Frendini Samuli Mansikan tavoite oli kiivetä kaikille yli kasitonnisille ilman lisähappea ja kantajien apua, mutta tämä hanke jäi dramaattisesti kesken.https://www.hs.fi/urheilu/art-2000002811644.html

Vuorikiipeilyssä on hiton tarkat säännöt siitä, onko vuori huiputettu vai ei. Siitä pitää olla jokin todiste, yleensä kuva. Jotkut ovat yrittäneet kusettaa, mutta jääneet siitä nolosti kiinni.

Jäätikköhiihtäjillä, kuten vaikkapa Mikolla ja Terolla, jotka hiihtivät alkuvuodesta komiasti Etelänavalle, on omat sääntönsä.

Suomalaiskaksikko teki sen ilman ulkopuolista tukea eli heille ei roudattu reitin varteen muonaa tms. He vetivät ahkiolla perässään kaiken tarvittavan kaman. Se oli siis unsupported-retkikunta. Sen vastakohta on tietenkin supported, jolloin tiimi tai yksittäinen henkilö saa ulkopuolista tukea.

Kaikki edellä mainitut saavat luonnollisesti ulkopuolelta sääennusteita ja konsultoivat mahdollisesti lääkärin kanssa, mutta heillä ei ole sherpoja työntämässä perseestä kohti määränpäätä.

Omat aavikko-ja jäätikköjuoksuni ovat supported ja näin tulee olemaan myös jatkossa.

Unsupported on juoksemalla mahdoton toteuttaa.

Joka toista väittää ei tiedä mistä puhuu.

Aavikkojuoksuissa minun ei tarvitse osallistua telttojen kasaamiseen tai safkan valmistamiseen. Jäätiköllä tilanne on toinen.

Siellä ei tukihenkilöitä ole. Jokainen pitää itsestään huolta ja se tekee matkasta rankemman. Ja tietenkin se, että siellä on aina ihan helvetin kylmä:-)

Lisävuosia jaossa?

/in /by

Lisäelinvuosia on jaossa kertoo HS Kuukausiliite https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000009408850.html

Näin voi hyvin olla.

Tai sitten ei.

Luin viime viikolla Maailman Terveysjärjestön ennusteen, jonka mukaan vuonna 2035 jo puolet kaikista maapallon asukkaista on ylipainoisia.

Jenkeistä tuli joulukuussa uutinen, joka kertoi elinaikaodotteen laskeneen peräti 2,5 vuodellahttps://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009286844.html

En olisi ainakaan vielä valmis lyömään vetoa sen puolesta, että elinaikaodote jatkaisi nousuaan.

Olen kirjoittanut useaan kertaan Blue Zone-alueilla asuvista ihmisistä, jotka elävät pidempään kuin muut. Tässä hieman kertausta edellisistä blogikirjoituksista.

Blue Zone-alueisiin kuuluvat Japanin okinawalaiset, Italian sardinialaiset, Costa Rican nicoyalaiset, Kreikan ikaríalaiset sekä Loma Lindan seitsämännen päivän adventistit Kaliforniassa.

Näille alueille tyypillistä on se, että siellä asuvat elävät todella vanhoiksi ja/mutta he myös nauttivat elämästään.

Blue Zone-termin loi marraskuussa 2005 Dan Buettner, joka käytti ensimmäistä kertaa em.termiä National Geographyn kansijutussa. Tämä termi viittaa siis väestöryhmiin, joiden ihmiset elävät tilastollisesti pisimpään ja terveimpinä.

Näyttää siltä, että sillä, millaisessa ympäristössä ihminen elää on suuri merkitys Sopivassa luonnonympäristössä ja suotuisten sosiaalisten suhteiden ympäröimänä ihminen kukoistaa ja elää paljon pitkäikäisemmäksi kuin olosuhteissa, jotka eivät ole ihmislajille yhtä suotuisia.

Esimerkiksi sardinialaisten keskuudessa onkin huomattu, että asuinpaikan korkeuserot ovat siellä yksi pitkäikäisyyttä selittävä tekijä. Vaihtelevassa maastossa elävillä saattaa olla suurempi mahdollisuus elää satavuotiaiksi kuin tasaisessa maastossa elävillä.

Blue Zones -alueet eivät ole kovin kaupungistuneita vaan pitkäikäiset ihmiset elävät usein hyvin lähellä luontoa.

Näille Blue Zone-alueille on löydetty yhdeksän (9) yhteistä nimittäjää. Niitä ovat mm…

Liikunta, merkityksellinen elämä, alhainen stressitaso (ja tulehdusarvot) sekä 80% sääntö (älä syö itseäsi ähkyyn), Muut löytyvät oheisen linkin takaa.https://www.bluezones.com/2016/11/power-9/

Perusleirini sijaitsee Nuuksiossa. Luonto on lähellä ja kiitos jääkauden, korkeuserot ovat poikkeuksellisen suuret. Alueella asuukin useita erittäin vireitä noin kasikymppisiä miehiä ja naisia.

Power 9®
Power 9®