Meikäläisen ulkona nukkumiset ovat jääneet vähiin. On syytä kysyä, onko seikkailujuoksija pehmenemässä?
No, sen voi luvata, että loppuviikosta meikäläinen köllii joko hiekalla tai retkivuoteella.
Lähden torstaina kaverini Pertsan kanssa kohti Saharaa. Sääennusteet M´hamidiin lupaavat runsaasti auringon paistetta ja lämpötila keikkuu varjossa 30 asteen kieppeillä. M´hamid on lähin kylä ennen siirtymistä itse autiomaan eli Saharan puolelle.
Siellä illalla tähtiä tiirailessa voi miettiä, kuinka tällä alueella (siis Saharassa) vielä noin 6000 vuotta sitten erilaiset eläinlaumat laidunsivat autiomaan vihreillä savanneilla ja järvet välkehtivät auringonpaisteessa (Lähde:Geo 04/2008)
Saharan esihistoria on siis kostea. Rehevä ruohikkoalue muuttui muutamia tuhansia vuosia sitten rutikuivaksi aavikoksi. Aavikoituminen johtui ilmaston muuttumisesta. Jos mennään ajassa vielä hiukkasen taakse päin, esimerkiksi 90 miljoonaa vuotta, niin tuolloin suuri osa Saharasta oli meren peitossa.
Vuonna 2012, jolloin juoksin Saharan autiomaan halki, niin kohtasimme ihan mielettömän luonnon ilmiön. Vesisateen. Eräänä aamuna, juuri kun olin aloittanut päivittäistä 50 kilometrin juoksuannosta, niin päällemme tupsahti pilvi, joka ruikki noin kolmen minuutin ajan muutaman vesitipan ja sitten se oli ohi.
Paikallisten mukaan ne olivatkin ainoat vesitipat moniin vuosiin. Viimeksi kun olin Saharassa syksyllä 2013, niin juttelin alueen vesitilanteesta paikallisen kaverini Youssefin kanssa, jota olemme ensi viikolla menossa tapaamaan.
Kaivot ovat kuivumassa ja ikääntyvät paimentolaispapparaiset joutuvat kampeamaan yhä syvemmältä ja syvemmältä vettä lähinnä lampaita ja kameleita varten. Uuden kaivon perustaminen on useamman tuhannen euron projekti ja on tietenkin itsestään selvää, ettei paikallisilla ole moiseen varaa.
Ja täällä me (minä mukaan lukien..) lorotellaan juomakelpoista vettä sen kun keritään ja samalla mussutetaan, kun taivaalta vihmoo vettä&räntää ja lunta.
Tässä vielä yksi Saharaan liittyvä tiedonjyvänen, josta moni ei ole tietoinen. Vain noin neljännes Saharan pinta-alasta on hiekka-aavikkoa. Loput kolme neljännestä ovat vuoristoja sekä sora-ja kivikkoaavikkoa. Maailman suurin yhtenäinen hiekka-aavikko on muuten Arabian autiomaassa sijaitseva Rub al-Khali, jota kutsutaan myös Empty Quarteriksi.
Nyt lenkille…
