Hei me lakkoillaan…

/in /by

Näin ne tilanteet muuttuvat. Eilen olin vielä lähdössä Saharaan, mutta ranskis-lennonjohtajien lakko muutti suunnitelmat.

 

De Gaullen kentällä noin 50% lennoista toteutuu ja puolet jää lentämättä. Tämän hetken tiedon mukaan torstainen lentomme Ourzazateen jää lentämättä.

 

Ei ole siis mitään järkeä lähteä notkumaan CDG:n kentälle, jos sinne nyt yleensä pääsisi, sillä siellä on (tod.näköisesti) aikamoinen kaaos.

 

Tällaista tämä on. Ikävä juttu, mutta en viitsi vetää tämän takia ranteita auki. Nyt katsomme Youssefin kanssa uuden päivämäärän ja eiköhän me päästä jonakin päivänä perille.

 

Vedin tänään päivällä ihan megalomaaniset lipat, Testasin eräitä juoksukenkiä. Niissä kengissä on ns.pikalukitus ja se (pirun) nauha jäi roikkumaan. Omaa huolimattomuutta. Kaaduin vähintään yhtä tyylikkäästi kuin U.Turhapuro. Halasin tien pintaa oikein kunnolla ja sillä seurauksella, että polvesta norui verta. Onneksi olin lähellä kotipesää, joten nilkutin suihkukaappiin ja ruiskutin polveen kylmää vettä.

 

No, verta roiskui sinne tänne ja parilla tupolla sain sen tyrehdytettyä. Sitten ei muuta kun sidettä ja laastaria jalkaan. Ihme ja kumma, mutta tunnin kuluttua kyntämisestä polvi tuntui yllättävän hyvältä.

 

Tilannetta ei riemastuttanut se, että illalla oli tarkoitus vetää kauden ensimmäinen juoksukoulu. Näin myös tapahtui ja juoksin “oppilaiden” kanssa lyhyen lenkin. Polvi tuntui ihan hyvältä, joten ei siihen mitään isompaa vammaa tullut (kop, kop).

 

Olipahan päivä!

Ihan parasta settiä…

/in /by

..toi Nuuksiossa juokseminen. Hölkkäsimme Raunon kanssa aika tarkalleen 1h 40minuttia hitaasti kiiruhtaen, sillä kumpikaan meistä ei ole juossut tiukkoja ylä-ja alamäkitreenejä sitten viime syksyn. Ja sen kyllä huomasi. Heti ensimmäisessä (ja todella pitkässä) nousussa jalat olivat hapoilla. Siitä onkin tosi kiva jatkaa lenkkiä, kun jalat hapottavat jo melkein ensiaskelista:-)

 

 

Muistan kun juoksimme viime syksynä saman lenkin ja juoksin suunnilleen täysiä nuo (tänään jalkoja hapottaneet) mäet ylös enkä ollut edes hengästynyt. No, se ei vaadi kun pari kolme pitkää lenkkiä Nuuksiossa ja sen päälle muutaman tiukan vetotreenin, jonka jälkeen kroppa on ihan eri iskussa kuin tänään. Tähän on ainakin uskottava:-)

 

Juoksun aikana aurinko pilkisteli puiden välistä ja välillä mollikka paistoi suoraan päin klyyvaria. Kapoisilla hiekkapoluilla ja teillä oli paikka paikoin vielä lunta ja väliin tiet olivat vielä talven jäljiltä märkiä. Peipponekin lauleli, joten kesä on käsillä.

 

Näin Facebookin sivuilla ExWebin toimittaja Correne Coetzerin tekemän jutun Barneo Base Campistä. Jos Barneo nimi tuntuu tutulta, niin se voi johtua siitä, että olen kirjoittanut tästä venäläisestä Pohjoisnavalla sijaitsevasta perusleiristä yleensä  huhtikuun aikana.

 

Barneo on siis jälleen auki. Ja ensimmäiset asiakkaat ovat lentäneet sinne Antonov 74-lentokoneilla, jotka ovat mielestäni aikamoisia romuläjiä. Olin siinä uskossa, että Antonovit ovat vaihtuneet modernimpiin Iljushin-koneisiin, mutta taisin olla väärässä.

 

No nyt Antov on mennyt rikki ja siellä se piece of shit makaa Pohjoisnavalla lentokyvyttömänä, sillä sen laskuteline on rikki.

 

Suuri osa asiakkaista odottaa Norjan Huippuvuorilla malttamattomina lentoa navalle. Niin odotin minäkin, tasan kahdeksan vuotta sitten, jolloin seikkailujuoksijan urani alkoi.

 

Yksi asia, johon moni seikkailuihin halajava saa totuttautua, on odottaminen. Se on monelle länsimaalaiselle todella vaikeaa. Been there-seen that!

 

Kaikki pitäisi tapahtua tässä nyt ja heti. Ei välttämättä malteta odottaa kelin (tai muun tilanteen) selkiytymistä vaan pusketaan kohti tavoitetta, vaikka kyse olisi vain tuntien, korkeintaan päivien pituisesta viivästymisestä.

 

Tiedän, että ihmiset ovat menettäneet jäätiköillä ja aavikoilla  henkiriepunsa vain siksi, että ei ole maltettu odottaa. Mä en ainakaan lähde mukaan sellaiseen retkikuntaan, joka koostuu hätähousuista!

 

Maailman ykkös-seikkailumedia ExploresWebin etelä-afrikkalainen toimittaja Correne Coetzer on kirjoittanut meistä seikkailevista suomalaisistakin aika ajoin mediaansa, joka tavoittaa satoja tuhansia lukijoita ympäri maailman. Correne teki myös kauniin eleen lähettämällä Vesa Luomalalle (mm.ensimmäinen suomalainen yksinhiihtäjä etelänavalle), retkikuntajohtaja/opas Jaakko “Korpijaakko” Heikalle (mm.Grönlannin jäätikön ylitys) ja minulle osanottonsa Samuli Mansikan kuoleman johdosta. Correne kirjoitti Samulista usein hienoja juttuja ExplorersWebin lukijoille.

 

Tässä hänen viimeisin juttunsa Pohjoisnavasta.

http://www.explorersweb.com/polar/news.php?url=barneo-plane-damaged-on-the-ice-skiers-g_142833397

 

 

 

Pakkausta…

/in /by

Maailman kirjat ovat sekaisin. Lähden reissuun torstaina ja pakkaan kamoja jo (lähes) kaksi päivää aiemmin. Keskiviikoksi on tiedossa melko hektinen ja pitkä päivä, joten siitä tämä ennakointi. Torstaina lähtö kohti lentokenttää on jo ennen kukon laulua.

 

Lämpimälle aavikolle kamppeiden valinta on helppoa. Vähän shortsia, t-paitaa. lippistä, aurinkolasia ja illaksi jotain lämpimämpää. Pitkähihainen collegepaita ja fleece on järeintä mitä aion mukaani pakata. No, kevyt-toppatakki lähtee joka tapauksessa mukaan, mutta en usko sitä aavikolla tarvitsevani. Fleecepipo meinasi unohtua listalta…

 

En ole kokeillut mahdunko rippipukuuni, sillä se on kierrätetty jo (onneksi) aikaa sitten. Mahdun (onneksi) ihan hyvin 5-6 vuotta sitten hankkimiini aavikkovaatteisiin:-) Itse asiassa monet mukaan lähtevät vaateparret on hankittu Libyan juoksuseikkailuun (2008) ja Kalaharin halkijuoksuun (2010).

 

Jäätikölle pakkaaminen on ihan eri juttu.Sitä kun uskoo ja  tietää palelevansa suurimman osan aikaa, niin laukkuun tulee ahdettua vähän liikaakin kaikenlaista kudetta.  Meikäläinen kun ei voi lihottaa itseään ennen jäätikkömatkaa toisin kuin hiihtäjät, sillä lihapullana juokseminen ei ole (varmaan) kivaa.

 

No, edellisellä jäätikkömatkalla Grönlannissa vaatteita oli just sopivasti. Ne kaikki haisivat jo omassa nenässä karmeelta sheisselta eli kaverin mielestä varmaan sataa kertaa pahemmalta:-)

 

Juoksen tänään viimeisen pidemmän lenkin ennen Saharaa. Tapaan kaverini Raunon Nuuksion Högbackassa, josta juoksemme Salmen ulkoilualueelle ja sieltä takaisin lähtöpisteeseen. Kilsoja ei tule varmaan 20 km enempää, mutta reitti on melko raskas. Juoksemme jatkuvasti joko ylä-tai alamäkeä. Salmen ulkoilualueella on tosin kilsa pari akeeta laakeeta.

 

Samaisen Raunon kanssa on tullut juostua eräät hienoimmat lenkit pääasiassa Nuuksiossa. Toissa talvena me “porhalsimme” meren jäätä pitkin yli 40 kilsan lenkin Porkkalasta Ruukinrantaan (Laajalahti). Silloin kyllä tiesi juosseensa;-)