Aikaikkuna sulkeutuu…
Olen organisoinut syksystä 2013 alkaen järjestyksessään neljättä retkikuntaani.
Ensimmäinen mahdollinen aikaikkuna retkikunnan toteutumiseen oli kuluvan vuoden tammi-helmikuu, mutta kuten tiedämme, niin se meni kiville.
Seuraava mahdollinen ko.alueen viranomaisille ja omalle tukitiimille sopiva väli olisi marras-joulukuu 2015..ja ehkä tammi-helmikuu 2016.
Tuon marras-joulukuun aikaikkuna on sulkeutumassa, sillä retkikunnan rahoitus on täysin levällään. Paikalliset yritykset ovat ainoita potentiaalisia tukijoita, mutta ne eivät pistä asian eteen tikkuakaan ristiin, ennen kuin minulla on esittää virallinen rätinki, jossa on kasa leimoja ja ilmoitus, että lupa on myönnetty.
En siis voi edes aloittaa sponssineuvotteluja, ennen kuin lupa on myönnetty. Ja sen saaminen kestää ja kestää.
Mikäli en saa 100% varmuudella paperiasioita kuntoon viimeistään toukokuun aikana, niin lykkään ko.projektia vuoteen 2017 tai 2018.
En nimittäin ehdi saamaan kuusinumeroista summaa kokoon lyhyemmässä ajassa. Mittavan rahoituksen saamiseksi joudun turvautumaan erään paikallisen yrityksen tarjoamiin palveluihin ja heillä menee tietty aika sponsoreiden tapaamisiin ja yksityiskohtien viilaamisiin. Tähän kun lisää vielä sen, että paikallisilla päättäjillä (siis niillä sponsoreilla) alkaa kesäkuusssa pitkä syksyyn ulottuva lomakausi, niin….
Kuten jo pari viikkoa sitten kirjoitin, niin olen aloittanut jo alustavat valmistelut erään toisen retkikunnan perustamiseksi. Se on fyysisesti ja henkisesti yhtä kiinnostava kun tämä toinekin.
Se, että ajattelen tätä uutta projektia joka päivä, on hyvä merkki. Muuten matkaan ei edes kannata lähteä, sillä loppupeleissä henkisen latingin merkitys on suurempi kuin fyysisen kunnon, tätä jälkimmäistä miteenkään väheksyttämättä.
Tuollaista kahden-kolmekymmen päivän rutistusta hankalissa olosuhteissa ei vaan jaksa, jollei siinä ole 110% latausta mukana.
Ex-suurhiihtäjä Juha Mieto puhui 1970-luvulla “tappamisen meiningistä” ja se kuvaa hyvin sitä iskukykyä, joka on löydyttävä koko tiimiltä a)retkikuntaa suunniteltaessa ja etenkin b) toteutusvaiheessa.
Yhdellä reissulla minulla on ollut mukana henkilö, jossa ei esiintynyt sitä tappamisen meininkiä ja lopputulos oli huono. Lähes fataali. No, virheitä tehdään ja niistä otetaan opiksi.
Sunnuntai-aamu näyttää kelin suhteen kirkaalta, joten nyt on oiva hetki pistää maastokengät jalkaan ja hit the trails.
