Kintut

/in /by

Muurari, timpuri ja muut ammattimiehet pitävät hyvää huolta työkaluistaan.

 

Juoksijalle koivet, kintut..miksi niitä nyt haluaakaan kutsua ovat tärkeimmät työkalut. Osa pitää niistä hyvää huolta hierotuttamalla ja tekemällä säännöllisiä venytyksiä. Osa ei tee juuri mitään ja taidan kuulua tähän jälkimmäiseen ryhmään…

 

Minkä taakseen jättää sen edestänsä löytää. Jos jalkojen huolto on jäänyt retuperälle, niin sen kyllä edestään löytää. Varsinkin aamut ovat kaikkein hankalimmat ja etenkin ne päivän ensimmäiset (töpöttävät) askeleet. Ne tuntuvat pahalta, mutta näyttävät koomisilta.

 

Juoksukengät näyttelevät vähän turhankin suurta roolia. Olen opettanut tässä vuosien aikana kintuilleni “vain paras kelpaa” ja jos yritän tarjota niille jotain vähemmän priimaa, niin ne kyllä antavat kuulua itsestään.

 

Juoksin viikonlopun pitkät lenkit…ja pari aikaisempaankin…New Balancen 880-kengillä ja ne näyttävät sopivan jaloilleni tosi hyvin. Varsinkin asvaltilla ne ovat kuin kotonaan. Hyvin vaimennetut, kimmoisat, mutta ei niin kepeät.

 

Hiekalla NB ei ole ihan parhaimmillaan. Kenkä jotenkin ruopii varsinkin silloin, kun alla on paljon ihan pientä kiveä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakkomielle

/in /by

Polkujuoksukerhomme jäsen Timo kuvasi hyvin suhdettaan juoksuun. Hänelle juoksu tarjoaa flown lisäksi myös ripauksen onnellisuutta.

 

Niin, sitähän se juoksu parhaimmillaan on. Uusimassa Outside-lehdessä oli artikkeli “Obsession”, jossa puhuttiin mitalin toisesta puolesta.

 

Harrastus voi johtaa pakkomielteiseen harjoitteluun ja se puolestaan voi pahimmillaan aiheuttaa henkisen ja fyysisen kunnon totaalisen romahtamisen. Lehden artikkelissa käytettiin esimerkkeinä amerikkalaisia ultrapitkien matkojen juoksijoita, joiden tulokset hämmästyttivät menneinä vuosina lajia seuraavaa yleisöä. Nyt he kamppailevat henkisten ja fyysisten vaivojen kanssa tai ovat jopa lopettaneet uransa.

 

Aion kirjoittaa aiheesta jossain toisessa yhteydessä enemmän.

 

No, aiheesta vielä sen verran, että juoksumopo on ollut meikäläiselläkin joskus karussa:-)

 

Aasinsiltana..juoksin eilen loman pisimmän lenkin, 2h25 minsaa. Mukana kulki kaksi puolen litran vesipussia, mutta neste loppui kesken. Vielä neljä kilsaa ennen kotisatamaa tiristin jäljellä olevista vesivarannoista viimeiset tipat, sillä jano oli valtava.

 

Loppupäivän aikana kanniskelin puutarhassa kohtuu painavia kiviä ja se vei miehestä viimeisetkin mehut.

 

Aion tänään(-kin) kuunnella kehoani. Jos meno tuntuu mega-takkuiselta, niin juoksen lyhyehkön lenkin. Pidän huomisen joka tapauksessa juoksuvapaana. Tiistaina on yhteislenkki Juoksijan päätoimittaja Tomi Savolaisen kanssa. Siinä työ-ja muut asiat tulevat samalla hoidettua näppärästi:-)

 

 

Nesteytys

/in /by

Helle tuli, mutta se nähtävästi piipahtaa luonamme vain lyhytaikaisena vieraana.

No, nämä viimeiset pari päivää ovat tarjonneet optimaalisen kelin repputestejä ajatellen. En huutele tälläkään kertaa testien yksityiskohdista sen tarkemmin, sillä testit suoritetaan Juoksija-lehteä varten ja ne julkaistaan ekaksi lehden sivuilla. Piste.

 

Olen siis pitänyt itseni nesteytettynä viime päivien lenkeillä ja kuulkaa, siitä on ollut hyötyä harjoituksesta palautumiseen!

 

Olenhan tiennyt tämän asian aiemminkin, mutta siitä huolimatta, olen juossut pitkätkin lenkkini ilman juotavaa. Mitä pidempi matka, sen tyhmempi jätkä….

 

Lihakset ovat tuntuneet lenkin jälkeisenä päivänä elastisemmilta ja olo lenkin jälkeeen on virkeämpi. Suosittelen.

 

Eilisellä noin kahden tunnin lenkillä kaverina oli Camelbakin lantiovyö (ei mukana testissä..) ja 0,7 litran juomapullo. Sekoitin veden sekaan 4ph salts-nimistä tuotetta, joka auttaa imeytymiseen, estää kramppeja…

 

Mikäli vertaan lantiovyötä vaikkapa kepeään ja ihoa myötäilevään juoksuliiviin, niin jälkimmäinen vie niukan voiton. Jos jälkimmäisessä on mahdollisuus pakata nestettä juoksuliivin etupuolelle, niin aina parempi.

 

Ja mitä korkeammalle juomapullon(-jen) painopiste saadaan, niin sen parempi.

Sama juttu muuten repun pakkauksessa. Raskaimpia tavaroita ei pinota repun alaosaan, vaan mahdollisimman ylös, lähelle hartioita.

 

Otan tänäänkin repun lenkille mukaan. Juoksen Mr.suurlähettilään kanssa yhteislenkin.

 

PS. Ja pistän strategisiin paikkoihin vaseliinia. Eilen näet unohtui. Mitä pidempi matka…