Kimppalenkki

/in /by

Mukavan henkilön kanssa rupatellessa aika kuluu suin siivillä. Tämä tosiasia tuli taas toteen todistetuksia päivän lenkillä, jonka juoksin Juoksija-lehden päätoimittaja Tomi Savolaisen kanssa.

 

Tomi piipahti meillä tänään kylässä ja pitihän sitä käydä samalla myös lenkillä. Kiskaisimme 19 kilsan lenkin pari sekuntia yli 5 min kilsavauhdilla. En yleensä kirjoittele juoksuvauhdeista siitä yksinkertaisesta syystä, että en käytä rannetietokoneita. Tomi taas käyttää…

 

Juoksusää oli ajankohtaan nähden kohtuu vilpoinen, mutta kyllä aurinkokin näyttäytyi aika ajoin.

 

New Balancen 880-kengistä on tullut suosikkejani. Niitä ei vaan tahdo oikein löytää kivijalkakaupoista. Lienee parasta ostaa uusi pari nettikaupasta, kun se aika koittaa.

 

New Balancesta vielä sen verran, että ne ovat”made in UK” eli toisin kuin muut jalkinevalmistajat, kenkien tuotantoa ei ole siirretty Aasiaan. Virkistävä poikkeus…

 

 

Kintut

/in /by

Muurari, timpuri ja muut ammattimiehet pitävät hyvää huolta työkaluistaan.

 

Juoksijalle koivet, kintut..miksi niitä nyt haluaakaan kutsua ovat tärkeimmät työkalut. Osa pitää niistä hyvää huolta hierotuttamalla ja tekemällä säännöllisiä venytyksiä. Osa ei tee juuri mitään ja taidan kuulua tähän jälkimmäiseen ryhmään…

 

Minkä taakseen jättää sen edestänsä löytää. Jos jalkojen huolto on jäänyt retuperälle, niin sen kyllä edestään löytää. Varsinkin aamut ovat kaikkein hankalimmat ja etenkin ne päivän ensimmäiset (töpöttävät) askeleet. Ne tuntuvat pahalta, mutta näyttävät koomisilta.

 

Juoksukengät näyttelevät vähän turhankin suurta roolia. Olen opettanut tässä vuosien aikana kintuilleni “vain paras kelpaa” ja jos yritän tarjota niille jotain vähemmän priimaa, niin ne kyllä antavat kuulua itsestään.

 

Juoksin viikonlopun pitkät lenkit…ja pari aikaisempaankin…New Balancen 880-kengillä ja ne näyttävät sopivan jaloilleni tosi hyvin. Varsinkin asvaltilla ne ovat kuin kotonaan. Hyvin vaimennetut, kimmoisat, mutta ei niin kepeät.

 

Hiekalla NB ei ole ihan parhaimmillaan. Kenkä jotenkin ruopii varsinkin silloin, kun alla on paljon ihan pientä kiveä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pakkomielle

/in /by

Polkujuoksukerhomme jäsen Timo kuvasi hyvin suhdettaan juoksuun. Hänelle juoksu tarjoaa flown lisäksi myös ripauksen onnellisuutta.

 

Niin, sitähän se juoksu parhaimmillaan on. Uusimassa Outside-lehdessä oli artikkeli “Obsession”, jossa puhuttiin mitalin toisesta puolesta.

 

Harrastus voi johtaa pakkomielteiseen harjoitteluun ja se puolestaan voi pahimmillaan aiheuttaa henkisen ja fyysisen kunnon totaalisen romahtamisen. Lehden artikkelissa käytettiin esimerkkeinä amerikkalaisia ultrapitkien matkojen juoksijoita, joiden tulokset hämmästyttivät menneinä vuosina lajia seuraavaa yleisöä. Nyt he kamppailevat henkisten ja fyysisten vaivojen kanssa tai ovat jopa lopettaneet uransa.

 

Aion kirjoittaa aiheesta jossain toisessa yhteydessä enemmän.

 

No, aiheesta vielä sen verran, että juoksumopo on ollut meikäläiselläkin joskus karussa:-)

 

Aasinsiltana..juoksin eilen loman pisimmän lenkin, 2h25 minsaa. Mukana kulki kaksi puolen litran vesipussia, mutta neste loppui kesken. Vielä neljä kilsaa ennen kotisatamaa tiristin jäljellä olevista vesivarannoista viimeiset tipat, sillä jano oli valtava.

 

Loppupäivän aikana kanniskelin puutarhassa kohtuu painavia kiviä ja se vei miehestä viimeisetkin mehut.

 

Aion tänään(-kin) kuunnella kehoani. Jos meno tuntuu mega-takkuiselta, niin juoksen lyhyehkön lenkin. Pidän huomisen joka tapauksessa juoksuvapaana. Tiistaina on yhteislenkki Juoksijan päätoimittaja Tomi Savolaisen kanssa. Siinä työ-ja muut asiat tulevat samalla hoidettua näppärästi:-)