Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Kotka vai kana?

July 14, 2015/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

“Eräs mies löysi kotkan munan ja pani sen kanalassa kananpesään. Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvesssa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa. Koko elämänsä ajan se uskoi olevansa kana ja teki mitä kanat tekevät. Se kuopsutti maata, matoja ja hyönteisiä.

 

Vuodet kuluivat ja kotkasta tuli hyvin vanha. Eräänä päivänä se näki mahtavan kotkan liitelevän yläpuolellaan. Se kaarteli sulavan majesteettisesti voimakkaissa ilmavirtauksissa…

 

Vanha kotka katsoi sitä lumoutuneena. “Mikä se on”? Se on kotka, vastasi sen naapuri. Se kuuluu taivaalle,me kuulumme maahan-me olemme kanoja. Niin kotka eli ja kuoli kanana, koska luuli olevansa kana”.

 

Tämä oli suora lainaus intialaisen jesuiittaveli Anthony de Mellon kirjasta “Havahtuminen”, jota selailin tässä päivänä eräänä.

 

Tarinan opetus on tietenkin se, että aika moni on tietämätön niistä korkeuksista, johon voisi liitää. Löytyy tästä kotka-kana -tarinasta muitakin syvyyksiä….

 

Niin viime viikolla kuin itse asiassa monena aikaisempana tiistaina, ne ensimmäiset juoksukilsat tuntuvat turkasen raskailta. Pidän maanantait normaalisti juoksuvapaina ja näyttää siis siltä, että lepopäivän jälkeinen lenkki ei (jostain syystä) ala lennokkaissa merkeissä, vaikka toisin voisi luulla.

 

Itse asiassa tämä “ilmiö” on seurannut minua niin kauan kuin muistan. Aikoinaan tämä potutti sen verran paljon, että en pitänyt juoksuvapaita päiviä:-)

 

Tänään, noin tunnin kuluttua lenkin aloituksesta, juoksu alkoi kun alkoikin kulkemaan todella hyvin. Juoksin kaikkiaan noin 2h15min.

 

 

 

 

 

Asenne ratkaisee

July 13, 2015/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Netissä surffailessa tulee eteen aika paljon kaikenlaista tuubaa. Määrä ei tuo laatua, sen huomaa vaikkapa katsoessa (yhden illan aikana) telkkaria. Kanavia ja ohjelmia piisaa, mutta laatua ei ole nimeksikään.

 

Enivei, aina silloin tällöin löytyy joku pysäyttävä artikkeli. Sellaisena voisi mainita nettisaitti Uuden Suomen “karu huomio suomalaista”.

 

“Suomalainen on riskinkarttaja, joka imee ”ettei vaan nyt sattuis mitään” –asenteen jo äidinmaidonvastikkeen mukana.  Näin kuvailee Nordean päästrategi Jussi Hahtela blogissaan. Hän patistaa suomalaisia asennemuutokseen, sillä maahan tarvitaan uusia yrityksiä, jotta talous saadaan nousuun”.

 

Kirjoitin vajaat kaksi vuotta sitten kirjan “Asennetta Peliin” yhteistyössä toimittaja Arno Seiron kanssa.(myönnetään, kirjan nimi ei ole maailman omaperäisin).

 

Kirjan viidennessä luvussa “missä ovat seikkailijat” olisi voinut (ja pitänyt) lukea “missä ovat yrittäjät”.

 

No, päädyimme siihen tulokseen, että suomalaiset ovat  melankolisia “älä uskalla”-ihmisiä, joille on tyypillistä riskien karttaminen (=yrittäminen), sillä siitä siitä saattaa seurata epäonnistuminen, joka on titenkin ihan kauhistuttavaa. Mitähän muut siitä ajattelisivat, jos en onnistu?

 

Melankoliaan taipuvaiset ihmiset eivät aseta itselleen korkeita tavoitteita. He elävät mielummin mukavuusalueella ja pitävät ohjeiden noudattamisesta. Virastoihmisiä…

 

Tietenkin me hieman liioittelimme, sillä eiväthän läheskään kaikki suomalaiset ole (tietenkään) melankolisia.

 

Pointti on kuitenkin se, että Suomessa on liian vähän riskinottajia. Se on varmaan myös kulttuurikysymys. Meillä ei ole yrittämisen perinne yhtä vahva, kuin jossain lähialueella ja nyt en tarkoita Venäjää:-)

Uuden Suomen juttu löytyy täältä…http://www.uusisuomi.fi/raha/88190-karu-huomio-suomalaisista-ryhdy-siina-sitten-yrittamaan

 

Pari sanaa juoksemisestakin. Kunto tuntuu pahuksen hyvältä verrattuna esim.alkukevääseen, jolloin eteneminen oli välillä tosi tuskaisaa. Mietin tuolloin (ja vain kerran), että olenko tulossa wanhaksi, kun jalka ei nouse.Treenin puutetta se vaan oli.

 

Pidän tänään perinteisen maanantai-vapaan juoksusta.

 

Olen jahdannut (yrittäjähenkisesti) uutta paria New Balancen 880v4 -kenkää ihan urakalla, mutta ei vaan natsaa. Kävin eilen kauppakeskus Sellon Interissä, Stadiumissa ja Halonen Sport-liikkeessä, jossa on muuten yllättävän hyvä valikoima juoksukenkiä.

 

Ei löytynyt, mutta ei luovuteta. Lähetin kyselymeilin maahantuojalle (Sultrade). Tunnen firman toimitusjohtajan jo pidemmältä ajalta, joten eiköhän se Peter vastaa, kun palailee lomilta.

Elämää etenan kanssa…

July 12, 2015/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Tämän päivän Hesarin (hs.fi) haastateltavana on kuulantyöntäjä Arttu Kangas, joka mm. kritisoi (osaa) suomalaisurheilijoista siitä, että he harjoittelevat mukavuusalueella…eli kuten ennen wanhaan sanottiin, eivät treenaa tarpeeksi.

 

Kangas varmaan tietää mistä puhuu, mutta kun seuraa nuorten yleisurheilijoiden edesottamuksia ikäluokan EM-kisoissa, niin näyttää siltä, että kovaa työtä on tehty ja tulokset ovat sen mukaiset.

 

Ja kyllä se näkyy myös ulospäin, että töitä on tehty. Kova harjoittelu jättää kehoon sellaisen jäljen, että tyhmempikin tajuaa, että treeneissä on vietetty keskimääräistä enemmän aikaa.

 

Katsoin viikolla telkkarista suunnistuskisoja. Minna Kaupin kropasta ja olemuksesta näkee, että hän on pistänyt harjoituskaudella tossua toisen eteen. Sama juttu muuten miesten ykkösen F.Portinin kohdalla.

 

Olen luennoillani kertonut jo varmaan sadat kerrat siitä, mitä hyötyä on poistua mukavuusalueelta kohti ns.oppimisaluetta.

 

Moni ihmettelee sitä, miten joissakin ihmisissä on niin paljon virtaa, että he pystyvät tekemään töitä lähes kellon ympäri. Näitä ihmisiä ei motivoi (ainakaan pidemmän päälle) raha.

 

He pääsevät virtaustilaan (flow) mm.siksi, että he haluavat jatkuvasti kehittyä ja saavuttaa jotain “mahdottomalta tuntuvaa haastetta”.

 

Kirjoitin tuon “mahdoton haaste” lainausmerkkeihin, koska sellaisia ei mielestäni ole. Olen asettanut..tai mielumminkin päättänyt mennä kohti tiettyjä tavoitteita askel askeleelta.

 

Usein ne askeleet ovat pieniä ja välillä pitää astua askel taaksepäin, jotta voi jatkaa eteenpäin. Tärkeintä on kuitenkin määrätietoinen eteneminen, vaikka se olisikin hidasta.

 

Joidenkin tavoitteiden osalta eteneminen on ollut todella hidasta. Etanamaista. Suunta on kuitenkin oikea enkä luovuta ennen kuin tavoite on saavutettu. Sen jälkeen on aika pistää uusi mato koukkuun.

 

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole nostaa itseäni millekään jalustalle syystä, ettei siihen ole mitään aihetta. Ei mitään!

 

Haluan vaan kertoa- mahdollisesti asiasta kiinnostuneille-, että saavuttaakseen tavoitteet tarvitaan pitkäjänteisyyttä, härkäpäisyyttä, kovaa työtä ja ennen kaikkea sitä, että olet 110% sitoutunut siihen tavoitteeseen mikä se sitten ikinä onkaan. Se ei ole siis jonkun toisen luoma tavoite, vaan ihan ikioma. Motiivien on oltava oikea. Se ei voi tulla ulkopuolelta, vaan sisäpuolelta!!!!!

 

Tavoitteen saavuttaminen ei ole tämän ihmeellisempää. Kun projekti etenee, niin huomaa olevansa flow-tilassa, sillä opit koko ajan uutta ja se inspiroi. Ja näin se hyvä kierre on syntynyt…

 

Tällöin myös muut ihmiset huomaavat, että uskot tekemiseesi ja sinulla on sen ansiosta mahdollisuus saada muita ihmisiä tavoitteesi taakse. Yksin on vaikea saada tavoitteita toteutetuksi ja ainakin minun kokemusten mukaan, muiden ihmisten kanssa se on myös paljon mukavampaa.

 

Aasiltana..seuraavat seikkailuprojektit ovat stand by-tilassa. Tästä päästään siihen, että optimismista ei ole haittaa. Uskot siihen, että tavoite toteutuu, vaikka se etana on jämähtänyt paikoilleen.

 

No nyt tämä etena lähtee lenkille. Kelikin kirkastuu just sopivasti…

 

 

 

 

 

 

Page 962 of 1503«‹960961962963964›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Wilson!!!
  • Iloisia kasvoja / Happy faces!
  • Ole valmis / Be ready!
  • Tankkausta / Refueling
  • Boxing Day (Only in Finnish)

Archives

Scroll to top