Videointi

/in /by

Eilisen juoksukoulun asialistalla oli videointi eli jokaisen polkujuoksukouluun osallistuvan suoritus kuvattiin ja sen jälkeen sitä analysoitiin (Haltian tiloissa, Nuuksiossa).

 

Suurimalla osalla kurssimme juoksijasta on hitusen liian pitkä askel. Myös käden asentoa voi muutaman henkilön kohdalla hieman parantaa, mutta kaikki saivat suorituksistaan kohtuullisen puhtaat paperit.

 

Melko yleinen tapa on roikottaa sormia alaspäin, joka voi johtaa hartia-ja niskakipuihin. Oikea sormien asento on sama kuin pitäisi hellästi kaljapullosta (limukin käy..) kiinni. Tää kaljapulloversio putoaa etenkin miesjuoksijoille, siideri naisille.

 

Se liian pitkä askel hidastaa juoksua ja altistaa vammoille. Muutamalle polvivaivaiselle olen suosittanut askeleen lyhentämistä, mutta se ei käy käden käänteessä, jos on juossut vaikkapa viimeiset viisi vuotta harppoen. Päkiäjuoksu paikallaan tai vaikkapa naruhyppely on hyvä tapa opiskella askeleen tipauttamista lantiolinjan alapuolelle, ei siis etupuolelle.

 

Käytin eilen Nuuksiossa ammattiavustajaa ja hän oli (ja on) Harri Hänninen. Mies on Kustannus Oy Juoksijan toim.johtaja, juossut maratonin 2.11.58..,ollut olympiamaratonilla 11., EM-kisoissa kaksi kertaa kahdeksas ym.ym.

 

Harri on myös valmentanut muutamia huippujuoksijoita ja tukuittain harrastajamaratoonareita aina vuodesta 1999 alkaen. Harrin analyysit olivat eilenkin purevia ja juoksukoulun oppilaat tykkäsivät  miehen panoksesta tosi paljon.

 

Kävin vielä loppuillasta kahden polkujuoksija-oppilaan kanssa tunnin lenkillä pitkin ja poikin Nuuksiota.

 

SHTF

/in /by

Aina silloin tällöin, valitettavasti, ns.kakka osuu tuulettimeen (shit hits the fan). Näin kävi eräässä Chilen Patagonian ultrakisassa, jossa eräs kokeneeksi luonnehdittu meksikolainen juoksija löydettiin kuolleena.

 

Ohessa on Trail Runner-lehden juttu, joka kertoo tapahtumien kulusta lisää…http://trailrunnermag.com/races/ultras/2125-runner-dies-during-ultra-fiord-100-in-patagonia

 

Jutun perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että kisajärjestäjä on hieman töpännyt.

 

No, keli oli paska, kuten se noilla seuduilla yleensä on. Kisaorganisaatio ei oheisen jutun mukaan ollut virallisesti tsekannut, onko kullakin juoksijalla ihan 100% varmuudella ne varusteet, jotka ovat pakollisia. Tähän kuuluu mm.  a synthetic insulated jacket of at least 130 grams, waterproof jacket with hood, emergency survival blanket, basic first-aid kit, long-sleeved shirt, long pants, warm hat and warm gloves (suora lainaus jutusta).

 

Se oli organisaatiolta iso virhe. Kilpailuhenkisimmillä (tai vaan tyhmillä..) saattaa olla kiusaus lähteä pitkään kisaan hieman kevennetyllä varustuksella.  Pitkässä maasto/vuoristoultrassa jokainen ylimääräinen repussa keikkuva gramma painaa jossain vaiheessa kisaa enemmän kuin se gramma. Patagoniassa keli voi muuttua äkisti toudella huonoksi ja sitähän se tuon jutun mukaan oli jo ennen kisan alkua.

 

Jokaisen kisaajan varusteet on tsekattava 100%:sti läpi ja mahdollisiin epäkohtiin on puututtava kovalla kädellä. Jos (ja todennäköisesti kun..) olen joskus siinä asemassa, että järkkään muille seikkailunhaluisille kanssaihmisille extreme-tason kisoja, niin tästäkin säännöstä pidetään kiinni. Parhaiten järkätyissä kisoissa on aika armeijamaiset säännöt, mutta siksi ne ovatkin niin menestyviä.

 

Menen tänään juoksukoululaisten kanssa Nuuksioon. Tiedossa on mm.skolelaisten juoksun videointia ja analyysia…ja tietty metsässä juoksua.

 

 

 

 

 

Merino

/2 Comments/in /by

Tutustuin merinovillaan ensimmäisen kerran -silleen kunnolla- etelämantereella 2008.  Maailman suurimalla jäätiköllä vierähti viikko toisensa jälkeen. Olin varaustautunut jäätiköllä oloon vain muutamalla parilla alusasuja. Onneksi ne olivat merinovillaa…

 

Kävi nimittäin niin, että siellä kaukaisella jäätiköllä tuli vietettyä myös joulu, sillä lennot Antarktiksen Patriot Hills basecampistä Chilen Punta Arenakseen olivat peruuntuneet päivä toisensa jälkeen. Kelit olivat lentojen suhteen kehnot.

 

Siinä alkaa niin kroppa kuin vaatteet haisemaan, kun edellisestä suihkusta on kulunut viikkoja. Ja tulihan siellä hikoiltuakin, mm. 100 kilsan juoksu ja lukuisat jäätikköhiihdot vielä sen päälle.

 

Istuin perusleirin joulupöytään kuitenkin luottavaisin mielin, sillä päälläni oli etelämantereen raikkaissa ilmavirtauksissa tuuletettu merinovillainen alusasu. Mun joulukostyymi oli aika poikkeuksellinen. Jalassa oli toppahousut ja yläkehoa koristi vain aluspaita…se sama, jota pidin päällä 100 kilsan juoksussa. Eikä kukaan nyrpistänyt nenäänsä.

 

Etelämantereen leirissä työskentelevät henkilöt käyttivät alusasuina vain merinovillaa. Yksi Uudesta-Seelannista kotoisin oleva vanhempi stara kertoi pukeutuneensa merinovillaan jo 60-luvulta lähtien…

 

Olen siitä vuodesta lähtien käyttänyt merinoa talvisin ja nyt kokeilussa on ollut ohuen merinovillapaidan käyttöä myös lämpimänä kautena.

 

Tuntuuhan se oudolta ajatukselta pitää keväällä saatikka kesällä villapaitaa päällä…ja vieläpä juostessa. Vielä yhdellekään lenkkikaverille ei ole moinen ajatus edes tullut mieleen, mutta kun olen kertonut omista kokemuksistani, niin kiinnostus merinoa kohtaan on herännyt.

 

Lämpimin testipäivä osui viime lauantaille. Lämpömittari huiteli varjossa noin 13 asteessa. Juoksin (siis) Nuuksion Pitkäjärven ympäri 3h20min. Testimaasto oli melko hiostava kymmenine ylä-ja alamäkineen.

 

Testaamani Acliman lightwool -paidassa on vetoketju. Se on asia, jota olen oppinut arvostamaan pitkillä juoksulenkeillä..varsinkin kesän lämpiminä päivinä.

 

Ohut ja luonnollinen merinovilla tuntuu ihoa vasten paljon mukavammalta kuin ns.tekninen paita. Itse asiassa paidan olemassa oloa ei juuri huomaa ja se on mielestäni hyvän tuotteen perusedellytys.

 

Ainakin noin kuukauden kokemuksen mukaan aion ehdottomasti jatkaa tutustumistani merinovilla-juoksupaitaan. Pistän nykyään merinopaidan päälle ilman, että edes funtsisin ns.tavallisen juoksupaidan käyttöä.