Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Ruokavarasto

January 24, 2016/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

On se jotenkin sykähdyttävää saada kaverilta meilejä keskeltä Atlantia. Luin aamulla Gregin uuden viestin, jossa hän kertoi mm.univajeestaan ja parrastaan, joka on kasvanut niin isoksi, että sieltä löytyy edellisten päivän ruokatähteitä. Käykääs katsomassa herran sivuja ja lähettäkää vaikka tsemppiviesti!

 

http://gregmaud.co.za/

 

Yksi asia, jota olemme meileissämme palloitelleet on seuraava yhteinen seikkailu. Missä se voisi olla ja millä keinoin etenisimme? Juosten vai suksilla..vai molemmilla? Ainoa rajoite kuulemma on, että sen pitää olla kuivalla maalla:-)

 

Alkuvuosi on ollut sen verran hektinen, etten ole voinut sopia kavereiden kanssa yhteislenkkejä. No eilen siihen tuli viimein mahdollisuus. Sovimme kaverini kanssa perjantaina, että lauantaina juostaan kimppalenkki.

 

Starttasimme täältä meidän mökin pihasta. Mukana oli kolmas juoksukaveri, samojedi “Nella”, joka on vähintään yhtä innokas maastojuoksija kun me.

 

Juoksimme noin 1,5 h kapoisia kinttupolkuja ja välillä otin todella pitkiä spurtteja Nellan kanssa. Siitä johtuen olin loppupäivän kohtuu reporankana, sillä harvoin (jos koskaan) tulee juostua niin kovavauhtinen lenkki.

 

PS.Eilisessä Hesarissa oli juttu “Ajokoiran näköisestä tuli ihanne”.

 

“On hienoa, että johtajat pitävät itsestään huolta. Johtajan työ kuormittaa sekä henkisesti että fyysisesti. Työ on nykyisin niin raskasta, että huonokuntoinen ei siinä pärjää”.

 

Ja juttu jatkuu…

“Ollaan vaarallisilla vesillä, kun aletaan oikeasti uskoa, että ihmisen ulkonäöllä ja elämäntavoilla on suoria yhteyksiä henkiseen kapasiteettiin ja suorituskykyyn”.http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1453441399714?jako=b06c043cb219ac16c4228db9737dbf4b

 

VMP.

 

Jätän nyt tuon ulkonäköasian käsittelemättä, sillä eihän nyt kukaan usko, että ulkonäöllä olisi joku yhteys henkiseen kapasiteettiin tai suorituskykyyn.

 

Mutta elämäntavoilla on. Ei kai siitä nyt voi kukaan kiistää tai näemmä voi…

 

Onko siis niin, että hyvillä elämäntavoilla, johon kuuluu mm.älykäs liikkuminen, riittävä lepo, hyvin nukutut yöt, hyvä sapuska, päihteettämyys…ei ole merkitystä henkiseen kapasiteeettiin ja suorituskykyyn? Jokainen, jolla on vähänkään järkeä päässä tietää oikean vastauksen.

 

Kontaktilaji

January 22, 2016/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Retkikunnan järjestäminen on mitä suurimmassa määrin kontaktilaji.

 

Miehistö, ajoneuvot, luvat, rahoitus, sponsorit…nämä kaikki hoituvat erilaisten kontaktien avulla. Jotta näissä hommissa pärjää, on oltava valmis etsimään ne kontaktit. Joku aina tuntee jonkun, joka tietää sen ja sen ihmisen, joka puolestaan tuntee jne jne. Tämä duuni onkin erilaisten irrallaan heiluvien pienten lankapätkien yhdistelyä.

 

Se vaatii myös kärsivällisyyttä. Niiden lankojen yhdistely voi viedä aikaa ja välillä niitä joutuu purkamaan ja aloittamaan kaiken uudestaan.

 

Tiedän, että monet haluvat tehdä “makeita retkikuntajuttuja”, mutta totuus on se, että ennen kuin se palkinto eli itse reissu alkaa aikaa on kulunut tuhottomasti erilaisiin organisointeihin.

 

Minulla oli aamulla aivan huippuhyvä palaveri helsinkiläisen mainostoimistojohtajan kanssa. Hän on niitä harvoja henkilöitä, jotka tietävät seuraavasta seikkailujuoksusta ja on siitä (ilokseni) hyvin innostunut.

 

Miehellä sattuu olemaan erittäin hyviä kontakteja juuri sille kohdealueelle, johon seuraava seikkailu kohdistuu. Uskomatonta, mutta totta.

 

Eilinen lenkki ajoittui iltaan, jolloin oli ihan hemmetin kylmä. Meikäläisen naamavärkki oli aivan jäässä kotiin tullessa. Oli se kuitenkin sen arvoista!

 

 

Never say never…

January 21, 2016/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Varusmies-ajasta on pitkä aika, mutta muistan kuin eilisen sen päivän, jolloin vannoin, että en pistä suksia enään ikinä jalkaani. Jouduin hiihtämään inttiaikana (ehkä) poikkeuksellisen paljon.

 

Pidin juniorina hiihdosta tosi paljon ja kai olen muutenkin varmaan sitä ikäluokkaa, joka on syntynyt sukset jalassa.

 

Vietin joulukuun 2008 Etelämantereen jäätiköllä. Siellä oli aika unohtaa pyhät valat ja vannomiset, sillä olihan minulla elämäni tilaisuus hiihtää maailman suurimalla jäätiköllä. Hiihto tuntui todella hauskalta ja minulla oli mahdollisuus myös kokeilla, millaista on vetää isokokoista ahkiota. Yhdellä sanalla sanottuna, raskasta.

 

Harjoitellessani Lapissa Grönlannin jäätikön ylitystä oli taas hyvä tekosyy pistää hikilaudat jalkaan. Ja siitä lähtien se hiihtokoukku on mennyt syvemmälle ja syvemmälle kurkkuun.

 

Seuraava Hiihto ilmestyy 22.1., mutta saimme uudesta lehdestä jo muutaman kappaleen toimitukseen. Virallisesti perjantaina ilmestyvässä lehdessä on 7 skinisuksea testissä.

 

Artikkelin luettuani päätin ostaa uudet sukset (tulee kalliiksi tämä lehtien lukeminen).Tässä viikon sisään aion marssia johonkin urheiluliikkeeseen ja tehdä ko.hankinnan. Niin, ja ahkion hommaaminenkin on käynyt mielessä. Saas nähdä mistä sitä vielä itsensä vielä löytää…

 

Tänään on leppoisa urheilupäivä = tunnin lenkki.

 

 

 

 

 

 

 

 

Page 940 of 1538«‹938939940941942›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Pari fotoa Haltilta
  • 7.4.2027
  • Sahara-uutisia
  • Paluu Haltilta
  • Tänään siis Haltille..

Archives

Scroll to top