Kevyesti…

/in /by

Kiitokset Karille kommentista blogikirjoiukseen “1972”. Tuntuuhan se tosiaan erittäin kornilta, että kisoihin pumpataan rahaa miljarditolkulla, vaikka järjestävän maan infra ja monet monet muut asiat ovat rempallaan.

 

Joku toimittaja ehdotti (oliko ollut S.Saarikoski?), että kesäkisat myönnettäisiin vain yhdelle maalle, Kreikalle. Meikäläinen peukuttaa tuota ideaa. Toiseksi paras vaihtoehto olisi Suomi ja voisihan siitä urakasta antaa osan länsinaapurillekin. Meiltä onnistusi tuo talvikisojenkin järjestäminen enememmän kuin hyvin, jollei lajikirjo lähde ihan lapasesta.

 

Olihan muuten hemmetin jännä naisten maantiepyöräily. Hieman kyllä otti pattiin amerikkalaispyöräilijän puolesta, joka otettiin kiinni vain muutama metri ennen maaliviivaa. Tuon kilpailijan olemus oli varvauksen jälkeen paljon puhuva….

 

Tänään alkaa nettisivujen viilaus. Riippuen tietenkin nettisuunnittelija Karin aikataulusta, mutta eiköhän meillä ole jotain uutta esitettävää ensi kuun aikana. No, viimeistään lokakuussa:-)

 

Käyn tänään vetämässä lyhyen viimeistelylenkin juoksuvalmennettaville. Kisahan on jo ensi lauantaina, joten sellainen 20-25 min kevyttä hölkkää riittää mainiosti. Lyhyt palautumislenkki tekee myös minulle hyvää.

 

Jos suunnitelmat toteutuvat, niin aavikkojuoksu alkaa reilun kolmen kuukauden kuluttua. Se on pitkä valmistautumisaika, joka pitää suunnitella tarkasti.

 

Takana on erinomaisesti sujunut kesäharjoittelu.  Aion jatkossa rytmittää harjoittelua teemalla “viikko kovaa-viikko vähän löysempää”. Tämä viikko edustaa tuota jälkimmäistä, sillä siihen kuuluu mm.velmennettavien kanssa pohjoiseen matkaamista yms.

 

 

 

 

 

1972

/2 Comments/in /by

Tämä on 1972.blogikirjoitus.

 

Numeroista tulee mieleen Munchenin olympiakisat, jotka ovat ekat skabat, joista minulla on joitain muistikuvia. Muistan Virenin kultamitalijuoksut ja varmasti muistavat nekin ihmiset, jotka olivat siinä samassa huoneessa minun kanssani. Sitä kiljumista…

 

Nämä Rion kisat eivät nappaa. Jostain syystä ne eivät nyt vaan sytytä. Olen katsonut telkkarista miestin maantiepyöräilyä ja seuraan parhaillaan naisten vastaavaa kisaa. Kestävyyslajit kiinnostavat minua aina ollaan sitten olympialaisissa tai ei.(fillarikisojen selostajat saavat minulta täyden kympin).

 

Katson varmaan Riosta myös yleiurheilua..ja loput fillarikisat, mutta siinäpä se. Onkohan muilla samanlaisia fiiliksiä?

 

Olen juossut ihan hyviä kilsamääriä tässä viime päivienkin aikana. Juoksin tänään sunnuntaina 2h15 minsaa.

 

Talven ja alkukevään lenkit suuntautuivat poluille, mutta kesän aikana olen juossut vain hiekkateillä ja hieman asvaltilla. Olen saanut tämän ansiosta vauhtikestävyydenkin ihan kohtuu hyvälle mallille ja juoksu tuntuu todwlla nautinnolliselta.Vielä keväällä tilanne oli ihan toinen ja vähänkin vauhdikkaampi juokseminen tuntui takkuiselta.

 

Aion jatkaa samalla metodilla myös tulevina vuosina. Talven melko hidasvauhtiset polku -ja hankijuoksut tekevät työtä peruskunnon puolesta ja pehmeä juoksualusta pitää jaloista hyvää huolta.

 

 

Oppeja

/in /by

Amerikkalaiseen meinikiin kuuluu myydä asiat tyyliin “näillä neljällä neuvolla saavutat sitä sun tätä”.

 

Jenkkilehtien kannet ovatkin pullollaan erilaisia tuotelupauksia ja hyötyvinkkejä. Silmäilin Runners Worldin nettisivua ja sieltä tarttui silmiin otsikko ” 4 Things We Can All Learn From Masters Runners”.

 

Jutun (linkki ohessa) alussa kerrotaan, kuinka sitä nuorena tuli juostua kilsatolkulla ja vedettyä kaikenlaista moskaruokaa-ja juomaa..ja silti juoksu kulki eikä juoksuvammoista ollut tietoakaan.

 

Ja sitten ikää karttui ja loput arvaattekin..Nyt kirjoittaja haluaa kertoa omista virheistään, jotta nuorempi sukupolvi ei tekisi niitä samoja mokia. (suom.huom.taitaa olla turha toivo. Meidän kaikkien kohtalona on tehdä ne samat virheet)..

 

Palautuminen: Kun vuosirenkaita tulee enemmän, niin palautuminen hidastuu. Tarvitsemme vanhemmiten treenien välille enemmän palautumisaikaa…ja unta. Allekirjoitan tämän Runners Worldin väitteen. Nukun pääsääntoisesti 8-9 tuntia per yö.

 

Nesteytys: Ikääntyessä janon tunne vähenee. Ja hikoilun aiheuttama painon laskuhan heikentää suorituskykyä.  Tässä kohtaa jään luokalleni. En juo lenkkien aikana, vaikka ne kestäisivät kesähelteillä kolmekin tuntia. Sen jälkeenkin veden latkiminen tuntuu vaikealta. Minulta näemmä puuttuu (ja on aina puuttnut) yhteys pääkopassa olevaan janokeskukseen. Aavikoilla ja jäätiköillä tilanne on ihan päin vastainen, Juon ainakin joka 30 min.

 

 

Lihaskunto: Se heikkenee iän myötä. Kannattaa siis tehdä lihaskuntotreejä, sillä niiden avulla myös juoksusuoritus paranee…tai taantumista voi ainakin jarruttaa.

Minua ei saa kuntosalille kirveelläkään ja muutenkin sisällä tehtävät treenit eivät oikein nappaa. Soutulaite on poikkeus. Kannan ulkona kiviä, pöllejä, lautoja, säkkejä yms. Piha on siis minun punttisalini. Jokainen löytää itselleen parhaan ja mieluisan tavan treenata.

 

Neljäntenä vinkkinä RW tarjoaa “care less” eli älä ressaa. Lue lisää täältä. http://www.runnersworld.com/health/4-things-we-can-all-learn-from-masters-runners/slide/4

 

Kas kun jutussa ei mainittu venyttelyä! Ja ehkä kuudentena pointtina voisi ottaa kehon kuuntelun. Ja seitsemänneksi otsikoksi olisin nostanut ravinnon.

 

Lauantaina ei tullut juostua ihan 2h30 minsaa, kuten tarkoitus oli. Juoksu kulki sen varran mallikkaasti, että päätin lenkin alkuvaiheessa lyhyentää lenkkiä 2h10 minsan pituiseksi, mutta lisäsin ravia. Tänään sunnuntaina jolkottelen pari tuntia hissukseen, sellaista aavikkovauhtia.