Sää

/in /by

Meikäläisen veressä virtaa varmaan keskimääräistä enemmän agraariverta, sillä  taivaalle tulee tiraailtua useamman kerran päivässä samoin kuin Ilmatieteen laitoksen nettisivuille.

 

Teen tuon jälkimmäisen tahon kanssa yhteistyötä seuraavan seikkailun aikana, mutta siitä aiheesta lisää tuonnenpana.

 

Tämän hetken ennusteen mukaan saamme nauttia hienoista talvipäivistä ensi viikon puoliväliin asti, jonka jälkeen liikumme vesisateen liukastamilla teillä.

 

Laajennetaan perspektiiviä ja katsotaan millaisten sääkarttojen äärellä muualla päin maailmaa ollaan.

 

Etelämantereelta tulee viestejä, että kuluva talvi (siis Antaktinen “kesä”) on ollut kohtuu hurja. Retkikunnat, joiden pääteasemana on Etelänapa, ovat kärvistelleet kovissa tuulissa ja pakkasissa.

 

Ben Saunders -nimisen brittiseikkailijan oli tarkoitus hiihtää koko Antaktiksen halki, mutta hän joutui luopumaan tavoitteestaan, sillä ruoka uhkasi loppua kesken. Hän pääsi kuitenkin etelänavalle asti, mutta ei voinut jatkaa vähällä ruoalla matkaansa pidemmälle.

 

Ruokaa oli varattu reissulle (periaatteessa) ihan riittämiin, mutta todella hurjat kelit pitivät miehen jäätiköllä ennustettua pidempään. Hänen tavoitteena oli hiihtää ilman ulkopuolista apua, joten ruokajeesiäkään ei voinut ottaa vastaan.

https://www.theguardian.com/world/2017/dec/28/british-explorer-forced-to-abandon-solo-antarctic-crossing

 

Olen saanut multakin (henkilökohtaisia) viestejä, että etelämantereella on ollut pokkeuksellisen kovat tuulet tämän kauden aikana.

 

Jossain päin jenkkejä (länsi) on ollut pahin talvi 60 vuoteen mikäli Outside-lehden tietoihin on luottaminen.

 

Seuraavan seikkailun yksi tärkeimmistä asioita liittyy sääennusteiden saantiin. Tavoitteena on saada satelliittipuhelimeen ainakin kolme ennustetta päivää kohti, jollei jopa useamminkin.

 

Siellä kun ei voi olla housut kintuissa siinä vaiheessa kun myrsky puhkeaa….

 

Tänään on vuorossa leppoisa tunnin juoksulenkki, aivan kuten eilenkin.

 

Putki päällä

/in /by

Olin yhteydessä seikkailukaveriini Gregiin ja mainitsin hänelle, että olen viimeksi treenannut näin intensiivisesti (siis talvella) vuonna 2012-2013, jolloin valmistauduimme Grönlannin jäätikön halkijuoksuun.

 

Hän on myös hiljalleen lisännyt juoksutreenien määrää ja aikoo osallistua ultrajuoksukisaan kesäkuussa 2018.

 

Meikäläisen harjoituskertojen-ja määrien kasvu on pariin edelliseen talveen verrattuna kolmanneksen luokkaa.

 

Tein keskiviikko-aamuna kevyen noin 1,5h juoksutreenin ja alkuillasta toisen treenin, joka oli pituudeltaan  1h45 min.

“Ei se matka tapa vaan siihen käytetty aika” on ollut mottona lisääntyneiden treenituntien aikana.

 

Vähän kun tulee vielä lisää lunta, niin pääsen treenaamaan myös lumikengillä. Ja kymmenen päivän ennusteen mukaan sitä olisi tulossakin.

 

Tänään kuitenkin juostaan ja tehdään lihaskuntotreeniä.

 

Tiimi kasassa

/in /by

Hieman yli vuoden kuluttua viiden hengen tiimi säntää kohti seuraavaa tavoitetta. Jäätikölle.

 

On hieman epäortodoksista, että retkikunnan tiimi on kasassa jo näin hyvissä ajoin. No, on tätä kuliseissa valmisteltu jo jonkin aikaa, mutta silti.

 

Kun tiimi on selvillä ja tavoite kristallin kirkas, niin sitä on helpompi suunnitella ja aikatauluttaa elämän kulkua seuraavalle 15 kuukaudelle.

 

Yllätyksiä ja juonen käänteitä tulee ihan varmasti, mutta sitähän elämä on.

 

Ja sitten kun niitä odottamattomia kiemuroita tulee, niin niistä selviämiseen auttaa selviytymiskykyisyys eli resilienssi.

 

Resilienssi tarkoittaa selviytymis- ja sopeutumiskykyä ennakoimattomissa, yllättävissä muutostilanteissa välttyäksemme turhalta hermoilulta ja stressin tunteilta.

 

Kun mietin kenen kanssa lähden “seikkailemaan”, niin tämä kyky (tai sen puuttuminen..) nousee todella korkealle.  Yleensä kun asiat menevät (melkoisen jatkuvalla syötöllä) päin persettä:-)

 

Nyt kohti tuulta ja tuiskua eli juoksulenkille!