Tänä vuonna Tukhoman maraton jäi väliin.

 

Olen ollut yhtenä Juoksija-lehden isäntänä varmaan yli kymmenellä Tukholman maratonreissulla, mutta tänä vuonna yhdet ylppärijuhlat veivät voiton. Toivottavasti taas ensi vuonna ollaan ruodussa.

 

Lehtitietojen mukaan parisen sataa juoksijaa on harhautunut reitiltä ja juossut liian lyhyen matkan.

 

Näin kävi meikäläisellekin Etelä-Afrikassa kahdeksisen vuotta sitten. Olin mukana erässä maastojuoksukisassa pari sataa kilsaa Kapkaupungista pohjoiseen.

 

Kisan kärkeen säntäsi heti alkupaukusta kaksi juoksijaa ja siinä seuraavassa ryhmässä oli kolme juoksijaa, joista olin yksi.

 

Seurasin kuin hai laivaa näitä samassa ryhmässä juoksevia ja harhauduimme jossain vaiheessa reitiltä. Tämä kävi ilmi kun juoksimme maaliin, sillä ne kaksi kärkikarjua olivat vielä matkalla.

 

No, diskaushan siitä tuli.  Etelä-Afrikkalaiset on kuuluja vieraan varaisuudestaan ja näin minäkin sain kisan jälkeisessä tilaisuudessa kaikenlaisia palkintoja, joita sponsorit olivat kisaan lahjoittaneet. Sieltä tuli sukkaa, lippistä ja niin edelleen. Ja hauskaa oli!