Nämä kaksi päivää ovat olleet todella mukavia täällä Kööpenhaminassa. Meistä on pidetty todella hyvää huolta.
Olen menneinä vuosina kiitellyt useaankin otteeseen meidän upeaa ja tehokasta Ulkoministeriötä ja teen sen nytkin.
Tiimikaverimme Lars on onnellinen mies. Hänestä on paljon opittavaa.
Ole iloinen ja kiitollinen mitä sinulla on. Ohessa on siitä yksinkertainen, mutta opettavainen video.
Terveiset iloisesta Kööpenhaminasta.
Pienen (minun aiheuttaman) bussiseikkailun jälkeen löysimme majapaikan, joka on suurlähettilään resedenssi. Noin satavuotias talo on vain vartin kävelymatkan päässä keskustasta.
Eilisillan päätteeksi pääsimme jopa saunaan ystävällisen suurlähettilään kanssa.
Sitä ennen lounastimme Lars Poulsenin kanssa. joka pudotti pienen uutispommin.
Jäätikkömatka alkaa vasta noin kuukautta myöhemmin, kun olin itse suunnitellut. Siihen on omat syynsä, joita voin valottaa myöhemmin.
No, se ei todellakaan maailmaa kaada. Itse asiassa jäätikköexpertit ovat sitä suositelleet, sillä huikeisiin mittoihin kasvavat piteraq-myrskyt laantuvat (yleensä) kevään edetessä.
Olemme täällä vielä keskiviikon ja torstain sumpilimassa jäätikkömatkaan littyviä asioita.
Ja eiköhän tässä ehdi vielä juoksulenkillekin.
..madon nappaa.
Tulin lentokentälle jo 05.00. Koneen lähtöön on kaksi tuntia, mutta minulla on tapa mennä kentälle hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.
“Minkäs sitä habitukselleen mahtaa”. Tämä tuli taas mieleen, kun jouduin turvatarkastuksessa “satunnaistarkastukseen”. Sama juttu joka kerta,
Viimeksi sunnuntaina, kun lensin Rovaniemelle ja takaisin. Ja sama juttu edellisellä kerralla ja sitä edellisellä kerralla…Lista on loputon.
No, minkäs sitä lärvilleen mahtaa.
Odotan innolla Kööpenhaminan reissua. Tämä on ensimmäinen iso askel kohti huhtikuussa alkavaa jäätikkömatkaa.
