Amakset sen tekevät

/in /by

Kävin tänään läpi vanhoja maastokenkiä ja huomasin, että en ole juossut pitkään aikaan entisillä suosikkikengilläni.

 

Sarvan Amaksilla tuli juostua jossain vaiheessa kohtuu paljon, mutta sitten ne jäi naftaliiniin.

 

No, menin tänään Nuuksioon ja otin Amakset kaveriksi. Onneksi,

 

Juoksureitti kulki Nuuksion majalta Sorlammelle. Matkan varrella ei ole alkupätkää lukuunottamatta yhtään tasaisella juostavaa osuutta. Se on yhtä loikkimista.

 

Amakset ovat vähintään yhtä kepeät kuin poliitikon lupaus, pito on märällä loistoluokkaa, vaikka nyt onkin rutikuivaa. Yksi suo-osuus, joka on aina ennen ollut litimärkä on nyt kuiva kuin beduiinin sandaali.

 

Juoksen loppuviikosta vielä kahteen kertaan Nuuksiossa, joten pitää ottaa Amakset mukaan ainakin toiselle lenkille. Tai miksei molemmillekin.

 

 

 

 

 

 

Uutuuksia

/in /by

Parasta työssäni Juoksija-lehdessä (ja tämä koskee myös muita lehtiämme) on tavata firmamme asiakkaita.

 

Maanantaina minulla oli (ihan aidosti..)ilo tavata muutama pitkäaikainen yhteistyökumppani, joiden kanssa olen asioinut yli 10 vuoden ajan. Siinä ajassa asiakkaista tulee myös ystäviä.

 

Molemmissa tapaamisissa tuli roppakaupalla tietoa uusista juoksukengistä ja niiden ominaisuuksista.

 

Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan Sarvan uusia nastakenkiä jo ihan senkin takia, että jäätiköllä juokseminen helpottuu kummasti, kun alla on kunnon pito.

 

Ja on nastakengistä hyötyä, vaikka maa ei olisikaan jäässä. Juoksin toissa syksynä (ja lähes koko talven)nastareilla niin metsässä kuin hiekkatiellä. Edut olivat merkittävät. Tavallisella kengällä juostessa päkiä tuppaa lipsumaan ainakin kovempaa juostessa…paitsi, jos alla on nastat.

 

Märällä kalliolla 100%:n pidon tarjoaa vain nastakenkä. Luulen, että polkukisoissa nähdään tulevaisuudessa useampia, jotka valitsevat nastakengät alle.

 

Tänään jatkuu myös juoksukoulu. Juoksemme Nuuksiossa Sorlammen maisemissa tänään tiistaina ja torstaina.

 

 

 

 

Tiimi

/in /by

Piipahdin perjantaina TV-tuotantoyhtiössä aamukahvilla. Puhuimme mm. jäätikköjuoksun dokumentoinnista, jonka toteutuminen on melko todennäköistä.

 

Dokumentin avulla olisi hieno kertoa ihmisille, miten tällainen seikkailujuoksu organisoidaan ja keitä kaikkia tiimissä on mukana.

 

Ilman sitä tiimiä seikkailut jäisi haaveen tasolle. Siinä on pahuksen hyvä syy esitellä ne kaikki hienot tyypit, jotka tekevät retkikunan mahdolliseksi.

 

 

Kalaharissa minulla oli mukana etelä-afrikkalainen Chris ja neljä mahtavaa veijaria Botswanasta. Tässä kuva.

Greg 057

 

Chrisin, kuten lähes kaikkien muiden tiimikaverieni, tausta on armeijan erikoisjoukoista. Heillä on yksi ominaisuus, jota arvostan.

 

Resilienssi.

 

Resilienssi tarkoittaa selviytymis- ja sopeutumiskykyä ennakoimattomissa ja yllättävissä muutostilanteissa.Resilienssiin liittyy stressinsieto- ja ongelmanratkaisukyky, optimistisuus, omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen, sekä kyky pyytää ja ottaa apua tarvittaessa vastaan.

 

Juoksin metsäpoluilla ja vähän hietikollakin reilun 2h lenkin. Lisävirtaa metsäjuoksijalle toi Border nimeltä Aura, joka on tullut minua vastaan muutamalla lenkillä. Siinä on sellainen energiapakkaus, ettei paremmasta väliä.