Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Mies hävisi kuin pieru Saharaan

May 3, 2023/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Juoksijan lisäksi aavikko-ja jäätikköprojektissa liikkuu myös raha.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että tuotteiden ja palvelujen hinnat ovat olleet aika voimakkaassa nousussa ja se näkyy myös retkikuntien kustannuksissa.

Ainoa mikä on laskussa on yritysten kiinnostus ja mahdollisuus osallistua näihin karkeloihin.

Lukiessani “Seikkailujuoksija”-kirjaa minulle muistui mieleen ko. operaation sponsorineuvottelut.

Olin aika tiukkaa poikaa, kun vastapuolella istuva mies kysyi “mitäs jos epäonnistut”.

Vedin tuiman ilmeen naamalle, tuijotin heppua suoraan silmiin enkä sanonut mitään. Asenne oli, että “mitäs tuollaisia kyselet”.

Ja diili syntyi.

Jatkossa rahoitus on löydettävä pääosin ulkomailta. Näin tapahtui myös vuonna 2021, jolloin ulkomainen tukija kattoi noin 2/3 kustannuksista. Tämä mies on tosin hävinnyt kuin pieru Saharaan….

Rahoituskanavia on mahdollista löytää ja avata vain verkostojen kautta.

Juuri tällä hetkellä minulla on tulilla muutamia virityksiä. Lähi-Idän suuntaan. Ihan vielä ei kipinöi….

Metsä

May 2, 2023/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Asvalttitie, hiekkatie, metsäpolku…jokaisella edellä mainitulla alustalla on on todella mukava juosta, mutta jos pitäisi valita näistä mieluisin, niin annan ääneni metsäpolulle vähän samaan tapaan kuin herra Thoreau.

Vuonna 1845 mies nimeltä Henry Thoreau ryhtyi kokeiluun: hän muutti Walden-järven rannalle keskelle metsää, omin käsin rakentamaansa vaatimattomaan mökkiin.

Hän halusi elää yksinkertaisimmin ja aidommin, liitossa luonnon kanssa. Näistä kokemuksista Thoreau synnytti klassikkoteoksen nimeltä “Walden”.

Thoreau kirjoittaa mm.vapaudesta, henkisyydestä, itsensä kehittämisestä, yhteiskunnasta, luonnosta, taloudesta ja yksinäisyydestä.

Yksi kirjan pääsanomista on se, että ihmisten pitäisi luopua turhasta ja elää yksinkertaisemmin.

Ja huom…tämä tapahtui siis jo vuonna 1845!!!

Tutkimusten mukaan metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee. Kaikkein selkeimmin metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, sillä metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista.

Luin aikoinaan Tiede-lehden artikkelin (sori, ei linkkiä),jossa sanotaan mm.seuraavaa: ” Luonto sparraa meistä parasta esiin tuottamalla instoratiivisia vaikutuksia. Myönteisyys, hyvä itsetunto, altruismi, myötätunto, optimismi, innovatiivisuus, selkeäkatseisuus ja vitaliteetti eli elinvoimaisuus lisääntyvät”

Ja lehti jatkaa: ” Jo 40 vuotta sitten amerikkalaistutkijat huomasivat, että sama määrä liikuntaa koetaan viherympäristössä vähemmän raskaaksi kuin kentällä tai salilla. Vaikka ihminen mieltäisi itsensä ei-liikunnalliseksi ja huonokuntoiseksi, rajoitteet usein unohtuvat metsäpolulla”

Ja meille poluilla taivaltajille artikkeli tarjoaa lisää mannaa; ” Koitos muuttuu innostavaksi, kun ajattelee hapen haukkomista mikrobitankkauksena. Kuutiometrissä metsäilmaa näet piilee satojatuhansia, jopa miljoona mikrobia. Niille kehomme on ekosysteemi siinä missä metsäkin. Ja kun ne käyvät taloksi, ne monimuotoistavat elimistömme mikrobiomia”.

Japanissa opastettuja metsämatkoja kutsutaan nimellä shinrin-yoku eli metsäkylpy.

On hienoa, että pääsen tekemään toukokuun aikana metsään ja luontoon liittyvää ohjelmaa. Ensimmäiset kuvaukset ovat jo kahden viikon kuluttua!

Onko SE geeneissä?

May 1, 2023/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

On olemassa useampia teorioita sille, miksi jotkut ihmiset ovat muita alttiimpia esimerkiksi seikkailuille.

Yksi liittyy geeniin nimeltä DRD4-7R, joka on linkitetty ihmisiin, jotka ottavat tietoisia riskejä.

Lukemani mukaan tämä geeni löytyy noin 20% ihmisistä.

Se, tuleeko tästä geeniperimästä elämää hallitseva riippuu mm. kasvatuksesta.

 Luen parhaillaan Otavan kustantamaa kirjaa “Suuret tutkimusmatkat” ja siellä on Peter Whybrowin kirjoittama artikkeli “Vaeltajan mieli”, jossa yritetään selvittää mitä vaeltajan mielessä liikkuu ja mikä tyynnyttää levottoman sielun. Tässä muutama suora lainaus tästä artikkelista:

“Nykypäivänä neurologian avulla tiedämme, että keskushermoston välittäjäaines dopamiini liittyy siihen mekanismiin, joka saa ihmisen etsimään kaikkea uutta. Tutkimusmatkailijan epätavallinen vietti sijoittuu toiselle äärilaidalle niiden geneettisesti määräytyneiden, monenkirjavien käyttäytymistapojen valikoimissa, joita me kutsumme luonteiksi”.

“Luonteemme (joka kehittyy lapsuudessa) mukaan olemme joko rohkeita tai ujoja, riskeerajia tai varman päälle ottajia, seikkailijoita tai kotihiiriä”

“Luonteiden eroja selittävät alleenit, vaihtoehtoiset muodot geeneissä, jotka rakentavat väylät ja reseptorijärjestelmät dopamiinia varten. Sellaisilta ihmisiltä, joille riskien otto on luonteenomaista, on löytynyt dopamiinireseptorin geenimuutos D4-7 alleeni, joka poikkeaa muilla ihmisillä olevasta D4-4-alleenista”.

Seikkailujuoksija-kirjassa toimittaja Juha Hietanen nostaa esille amerikkalaisen psykologin Frank Farleyn, joka on kirjoittanut artikkeleita T-tyypin ihmisistä.

T-tyypillä viitataan “thrill seeking personalityyn”

He kestävät (ja hakeutuvat) tilanteisiin, jossa henkistä sietokykyä punnitaan. “Type T’s are thrill-seekers. They pursue excitement and novelty; they thrive on uncertainty. You can find these people among entrepreneurs, explorers, and extreme athletes”. https://www.summitpost.org/living-on-the-edge-extreme-sports-and-their-role-in-society/214107/p2

Luin viikonlopun aikana myös Saharan halkijuoksuun keskittyvää “Seikkailujuoksija”-kirjaa.

Se kertoo siis minusta:-)

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Luin ne kaksi jälkimmäistä yhteen putkeen. Juha “Hietsu” Hietanen on kyllä mahtava kynämies.

Huh huh…en muistanutkaan, kuinka hillitön härdeli Operaatio Saharan organisointi olikaan.

Mietin lukukokemuksen jälkeen, että miten ihmeessä kestin sen höykytyksen. Kaaosta kaaoksen perään.

No, yksin en olisikaan sitä handlannut, mutta minulla oli tukena Sahara Dream Team, jonka miehistöön kuuluivat Pena Kotiaho, Patrik Säilä, Robert Sainio, Juhani Mäkinen, Kimmo Heinonen ja Juha Hietanen. Taustalla oli muitakin henkilöitä….

PS. Juoksin kaverin kanssa vappumarssina hienon hiekkatie-/polkujuoksulenkin.

Page 450 of 1596«‹448449450451452›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Joskus sattuu ja tapahtuu….
  • Mitä opin jäätiköltä, osa 3.
  • Mitä opin jäätiköllä 2025, osa 2.
  • Mitä opin jäätiköllä 2025, osa 1.
  • Ensimmäinen tukija Islannin jäätiköille

Archives

Scroll to top