Vältä kusipäitä!

/in /by

“Mistä ihmeestä sinä löydät intoa ja motivaatiota noihin seikkailuihin” kysyi eräs ystäväni muutama viikko sitten.

“Tää on vaan niin hauskaa” kuului lyhyt vastaukseni. Totta toinen puoli, sillä ei se nyt aina niin hauskaa ole, mutta pääosin kyllä.

Olen siis onnellinen kun a)suunnittelen ja b) toteutan seikkailuja.

Itseohjautuvuusteorian (Deci&Ryan) mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, jotka toimivat hyvinvoinnin peruskalliona.

Ensimmäinen perustarve on autonomia, jolloin ihminen kokee olevansa kuskin eikä matkustajan paikalla…siis oman elämänsä herra (tai rouva).Elämä ei ole siis ulkoa ohjattua vaan motivaatio löytyy ihmisen (yksilön) sisältä.

Autonomia tarkoittaa sitä, että voi säädellä vapaasti omaa toimintaansa.

Toisena onnellisuuslähteenä on kyvykkyys, kompetenssi. Tästä esimerkkinä voisi mainita asioiden aikaansaaminen ja tunne niiden onnistuneesta läpiviemisestä.  Tämän lisäksi kyvykkyyden kokemiseen liittyy tunne mahdollisuudesta vaikuttaa asioiden sujumiseen.

Kolmas onnellisuuteen vaikuttava tekijä on yhteenkuuluvuuden kokeminen. Toisten ihmisten vaikutuksella on suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin.

Siksi en tee töitä kusipäiden kanssa enkä hengaile niiden kanssa muutenkaan.

2003-2023

/in /by

Niin se aika rientää.

Jäin nimittäin “perinteisestä työelämästä” pois päivälleen 20 vuotta sitten.

Pari vuotta ennen tätä episodia tein päätöksen alkaa täyspäiväiseksi juoksijaksi.

Se oli idea, jota pidettiin idioottimaisena.

Yleensä ammattijuoksijaksi ryhdytään paljon nuorempana. Minun parasta ennen päivämäärä oli monien mielestä kulunut umpeen.

No, hinku juoksemiseen oli kuitenkin niin valtava, että en kuunnellut muita. Silläkään kertaa.

Kun viimein irtisanouduin Sanomien Yritysjulkaisujen markkinointipäällikön tehtävästä, niin mietin “mitäköhän sitä tuli oikein tehtyä”. Olen muuten kokenut samoja fiiliksiä usein sen jälkeenkin:-)

Polte aloittaa täyspäiväinen juokseminen oli kuitenkin paljon vahvempi kuin istua lukemattomissa merkityksettömissä kokouksissa.

En tuntenut ketään juoksumaailmasta eikä kukaan totisesti tuntenut minua.

Minulla oli unelma aloittaa työt Juoksija-lehdessä. Ja kas kummaa, näin myös tapahtui syksyllä 2004.

Se oli kuitenkin vasta ensimmäinen, mutta erittäin tärkeä askel tulla “seikkailujuoksijaksi”. Keksin tittelin vasta vuosia myöhemmin.

Varsinainen hyppäys seikkailujuoksijaksi tapahtui Pohjoisnavalla 2007. Sieltä palasi hieman erilainen Jukka kun sinne lähti.

Tein sen seikkailun yhteydessä päätöksen resuta maapalloa. Juosten.

Suuret päätökset ovat vaikeita. Ei nimittäin ollut helppoa jättää tuttua ja turvallista hyväpalkkaista duunia.

Mutta ei minulla oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa. Olin roikkunut henkisessä kravatti-hirressä jo pitkään ja sen kuristusote vaan kasvoi.

Nyt, 20 vuotta myöhemmin, voin sanoa, että päätös oli oikea. Ja olen tiennyt tämän jo kauan.

Missä olen ja mitä teen viiden vuoden kuluttua? Minulla ei ole harmainta aavistustakaan.

Unelmia on ja teen niiden eteen töitä. Jotkut niistä toteutuvat, toiset eivät.

Uusia ovia avautuu, osa vanhoista sulkeutuu.

Parempi vaihtoehto

/in /by

En ole energiageelien suuri ystävä. Niitä on tullut imettyä yksi sun toinenkin tässä vuosien varrella.

Olen kertonut tämän esimerkin aiemminkin, mutta kerrotaan se nyt vielä kertaalleen.

Olimme ylittämässä Kalaharin autiomaata ja matkan (1000 km) loppuvaiheessa ruoka alkoi loppua.

No, energiaa piti jostain saada.

Lähestyin Botswanan eteläosaa ja keli oli lievästi sanottuna helteinen. Varjossa lähellä 40 astetta, mutta eihän siellä mitään varjoa ollut tarjolla….

Jos oli juoksijalla kuuma, niin tukitiimin autot olivat kuin pätsejä. Ja siellä olevat energiageelit lähes kiehumispisteessä.

Muistan (itse asiassa en ikinä unohda.), kun otin lämpimän vaniljageelin kätöseeni, repäisin geelipussin auki ja pursotin lämmintä geeliä suuhuni.

Siinä tuli pari kertaa yökittyä, mutta nielin tavaran. Oli näet ihan pakko saada lisäenergiaa.

Kalaharin reissun jälkeen geelit jäi 99% veks. Tilalle tuli hunaja.

Olen kuskannut suomalaista hunajaa aina Grönlannin jäätikölle asti. Jäätymisen estämiseksi hunajapurkki on pakattu useamman villasukan sisään.

Ohessa on resepti, jolla jokainen voi valmistaa itselleen janojuomaa retkille tai vaikkapa juoksulenkeille.

Käytän hunajaa treeneistä palautumiseen. Juon sitä teen kanssa ja vetäisen usein kitusiin myös palan kennohunajaa.

https://www.hunaja.net/resepteja/juomat/urheilujuoma/

“Hunajainen urheilujuoma antaa nopeasti energiaa ja on miellyttävä juoda. Ota helppotekoinen hunajajuoma mukaan lenkille tai ladulle”!

  • 2 ruokalusikallista hunajaa
  • 0,3 dl sitruunamehua *(puristettu tai tiiviste)
  • ¼ tl suolaa
  • 9 dl vettä

No, mä jätän tuon sitruunan pois, mutta muuten tämä on toimiva resepti. Tietää ainakin, mitä suuhunsa pistää.

Juoksevaa (totta kai!) ja kotimaista hunajaa löytää nykyään jopa luomuna. En näe mitään järkeä ostaa ulkomaista hunajaa, kun kerran kotimaassa sitä tuotetaan yllin kyllin.

Olen ostanut hunajaa pientuottajilta. Viimeksi hankin Nuuksion hunajaa, joka on nimensä mukaisesti Made in Nuuksio.

PS. Blogisivu teki lauantaina uuden kävijäennätyksen. Sivulla vieraili yhden päivän aikana reilusti yli 2000 kävijää!