Musta laatikko

/in /by

Joulusuklaat on syöty. Nyt on mämmin vuoro.

Huomasin kaupassa käydessäni, että mämmiä on jo saatavilla, joten pitihän sitä ostaa.

Se toimii hyvänä …no ainakin toimivana palautusmuonana treenilenkkien jälkeen.

Kun palasin edellisen kerran Grönlannin jäätiköltä, niin annoin Hesarille haastattelun.

Heitin siinä ihan läpällä, että voisin haastaa Juha Miedon mämminsyöntikilpailuun. Se tuli tietenkin lehteen….

Sen lisäksi surkuttelin sitä, että mämmiä ei ole enää saatavilla. Elimme tuolloin jo toukokuun loppupuolta.

Sain kahdelta Hesaria lukevalta K-kauppiaalta meilin, jossa he tarjoutuivat lahjoittamaan minulle mämmiä niin paljon kuin tarvitsen. Sitä oli kuulemma vielä varastossa.

Olin toiseen kauppiaaseen yhteydessäkin, mutta en ikinä mennyt häntä tapaamaan. Jäi mämmit saamatta.https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006128225.html

No, nyt olen siis vahvasti etukenossa, sillä pääsiäiseen on tätä kirjoittaessa aikaa vielä noin kolme kuukautta.

PS. Seuraavan (vähintään) kuukauden lihaskuntotreenit tapahtuvat ulkosalla. Metsähommille ei näy loppua.

Juontohommia

/in /by

Jos hyvin käy, niin pääsen lopputalven ja kevään aikana erääseen sarjaan juontohommiin. Se olisi minulle, sananmukaisesti, päänavaus.

Olen aukonut päätäni, luennoinut jo pidemmän aikaa, mutta nyt olen tutustunut juontamiseen uudella tavalla. Puiden avulla.

Juonnettaessa kaadettua puuta ei nosteta suoraan kuormaan (esimerkiksi rekeen) vaan se vedetään ensin palstalta tien varteen, jossa kuormaus tapahtuu.(kysymuseolta.fi)

Halailin keskiviikkona (paremman puutteessa) pöllejä usean tunnin ajan. Nyt on paikat “hellänä”.

Oman alansa hippi

/in /by

Ostin (reilusti) yli kymmenen vuotta sitten kirjan, jonka nimi on “Let my people go surfing”. Kirjan taustalla oli Yvon Chouinard, vaatemerkki Patagonian luoja ja omistaja.

Luin tietenkin kirjan otsikon juoksijan lasien läpi a´la “let my people go running”.

Olen aina ollut kiinnostunut originelleista ihmisistä, siis juuri sellaisista kuin Yvon C, joten ostin kirjan ja luin sen.

Firma toimii eettisesti korkealla tasolla. Se mm. lahjoittaa prossan koko vuoden myynnistä hyväntekeväisyyteen ja me puhutaan satoja miljoonia tahkoavasta vaatefirmasta.

Patagonian  “worn wear”-autot kiertävät ympäri jenkkilää ja eurooppaa.

Projektin tarkoituksena on auttaa ihmisiä korjaamaan vanhoja kuteita, jotka ovat periaatteessa ihan toimivia, mutta niissä on vetskari rikki, reikiä tms.

Yvon Chouinard kertoo kirjassaan mistä kaikki sai alkunsa ja millainen johtamisfilosofia yrityksessä on.

No, jos on hyvä surffailusää, niin silloin lähdetään vesille (he valmistavat myös surffilautoja..), mutta työt tehdään sen jälkeen.

He palkkaavat töihin fiksuja, omaan harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvia tyyppejä, joilla on samanlaiset arvot kuin yritykselläkin.

Käytin pääasiassa Patagonian vaatteita ylittäessäni Grönlannin jäätikköä vuonna 2019.