…kirjoittaisi?

Tai oikeastaan mistä?

No, lähdetään katsomaan mietteitä vuoden takaa. Mitä oli mielessä tasan vuosi sitten?

“Aikamoiselta takamatkalta tässä on lähdetty liikkeelle, sillä syyskautta 2022 leimasi velttoilu ja kaikenlainen löysäily.

Niitä vaurioita tässä (helmikuussa 2023) nyt korjaillaan”.

Vuodet eivät ole veljeksiä. Syyskausi 2023 oli nimittäin kaikkea muuta kuin “löysäilyä ja velttoilua”.

Se oli kovaa harjoittelua Qatarin juoksua varten, joka menikin aika tuubiin.

Lähtökohdat vuodelle 2024 olivat siis paljon paremmat kuin vuotta aiemmin.

Päätös siirtää seuraava seikkailujuoksu vuodelle 2025 oli oikea.

Se on nimittäin niin, että keho tarvitsee välillä huilia.

Seikkailujuoksun suunnittelu ja toteutus vie turkasen paljon aikaa ja se kuluttaa voimavaroja.

Sitä voisi verrat uuden start-up -firman perustamiseen.

Etsit aluksi retkikuntaan parhaat mahdolliset henkilöt, siis työkaverit.

Juttelet mahdollisten sponsoreiden kanssa rahoituksesta.

Sitten on logistiikan hoitaminen.

On pyrittävä löytämään parhaat paikalliset ihmiset.

Nämä kaikki (+paljon muuta) ei onnistu sormia napsauttamalla.

Siksi on hyvä pitää pieniä luovia taukoja seikkailujen välissä.

Se on enemmän pään kuin muun kropan huoltamista.

Ja kun itselle niin rakas retkikunta (se start up-firma) joskus päättyy, niin siitä luopuminen on oma prosessinsa.

Normielämään, mitä se sitten onkaan, palaaminen on välillä vähän tuskaista.

Pitkillä seikkailuilla iskee jossain vaiheessa “eiköhän tämä ole jo nähty” -fiilis ja mieli tekee kotoisimpiin olosuhteisiin.

Ja sitten kun siihen tilaan pääsee, niin pian haikailet jo uutta seikkailua.

Olen jutellut tästä monen seikkailijan kanssa. Retkikuntakaverini Greg Maud sanoo. ” When adventure calls, my heart responds. It always says yes!”

Sanat “adventure calls” ovat tärkeitä.

Sanotaan näin, että järjellä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa.

Se tulee sydämestä. Muussa tapauksessa ei kannata lähteä….

Taloudellisesti reissut ovat jollei ihan nyt katastrofaalisia, niin ainakin melkein.

Jos laskisin kaikki ne fyrkat, joita on mennyt Pohjoisnapaan, Libyaan, Etelämantereelle, Kalahariin, lukuisiin Saharan reissuihin, aivan helvetin moneen Saudi-matkaan, useaan Grönlannin reissuun, Nepaliin ja mitä niitä nyt onkaan, niin itku tulisi.

Mutta en laske, koska olen muulla tavoin reilusti voiton puolella.

Sekavan blogin lopuksi urheilua. Erinäisistä syistä johtuen maanantaihin kuului pääasiassa sisätreeniä pienessä jumppasalissani.

Siitä huomenna lisää.