Jenkkilän suurin ja mahtavin juoksulehti on Runner´s World.

Kyseinen lehti yritti valloittaa myös Suomen markkinan 2000-luvun alussa, mutta se päättyi pahaan mahalaskuun.

Suomessa on toiminut juoksun pää-äänenkannattaja Juoksija jo vuodesta 1971 ja sen asema oli – ainakin tuolloin – niin vahva, että uuden juoksulehden oli ihan mahdotonta saada jalansijaa.

Nyt tilanne voisi olla toinen, mutta niin ikävää kun se onkin, aikakauslehtien kulta-ajat ovat takana päin, joten en usko RW´n rantautuvan Suomeen ainakaan lähiaikoina.

Olen käynyt erittäin harvakseltaan RW´n nettisivuilla. Viimeksi vuosi pari sitten.

No, nyt kävin.

Bongasin sieltä artikkelin, joka käsittelee juoksijan lihaskuntotreenaamista.https://www.runnersworld.com/uk/training/cross-training/a33573783/a-runners-guide-to-strength-training/

Artikkelissa oli paljon hyviä pointteja; enemmän kuin kolme:-)

Eräs haastateltavista, joka on brittiläinen huippujuoksija, lausahti voimaharjoittelusta seuraavasti: “‘There’s no point having a Ferrari engine but only tractor tyres,’ he says. ‘Strength training, to me, is about giving yourself Ferrari tyres”.

Jos aihe kiinnostaa, niin lukekaa oheinen juttu. Suosittelen sitä ainakin juoksun harrastajille.

Olin torstaina lähdössä kovaa vauhtia juoksulenkille, mutta heti treenin alussa, tein päätöksen muuttaa päivän harjoitusta.

Syy löytyy keskiviikon treenistä, joka piti sisällään mm. (minulle) isoilla painoilla tehtyjä maastavetoja.

Tästä johtuen takareidet olivat torstaina juntturassa, vaikka teinkin hyvän lämmittelyn ennen juoksulenkkiä.

Tästä johtuen juoksu muuttui kävelyksi.

Se oli mielestäni fiksu päätös, sillä miksi ottaa riski rikkoa paikkoja ennen kuin varsinainen juoksutreenikausi pääsee edes vauhtiin.

On hyvä kuunnella kehoa ja sen antamia signaaleja.

Ugh.