Pullaa koneeseen

/in /by

Tämän päivän blogia kirjoittaessa mutustelen Lapinkylän leipomon (Kirkkonummi) herkullista mantelipullaa.

 

Näillä kilometreillä pullan kalorit ei tartu jenkkikahvoihin ihan samalla tarmolla kuin monelle kanssaihmiselle… ja vaikka tarttuisikin, niin onko se nyt niin vaarallista.

 

Luin Runners Worldin nettisivulta jutun nais-ultrajuoksijasta, joka pyrki tarmokkaasti kohti (osin median luomaa) ihannekuvaa urheilullisesta naisesta abseineen päivineen.

 

Työssä käyminen, ultra-urheilu, neljän lapsen yksinhuoltajuus, yhdistettynä virheelliseen ihannekuvaan kävi kuitenkin voimille. Nykyään rouvan vaaka näyttää hieman aiempaa enemmän elopainoa ja samalla onnellisuusideksi on noussut (entiseen elämään verrattuna) moninkertaiseksi.

 

https://www.runnersworld.com/runners-stories/a22612757/jessicas-ultra-miles-interview/

 

 

Intohimo

/in /by

Juoksuun voi syntyä niin intohimoinen suhde, että siitä tulee koko elämän ykkösasia.

 

Oheisen Outside-lehden artikkeli kysyy, ”

Is it possible to love this sport (ultra running)  too much”

 

Kyllä on. https://www.outsideonline.com/1986361/running-empty

 

Oheinen artikkeli kertoo mm.Kyle Skaggs -nimisestä ultrajuoksijasta, joka nousi (poikkeuksellisen nuorena) lajin huipulle ..ja  ihan puskista, mutta myös hävisi sieltä nopsaan. Lopullisesti.

 

Hän , monien muiden ultrajuoksijoiden tapaan, kärsi OTS:stä, overtraining syndromasta eli liiallisesta harjoittelusta.

 

Skaggs on nykyään luomuviljelijä. Hän on myöhemminkin yrittänyt palata juoksun pariin, mutta joka kerta entiset oireet ovat palanneet.

 

Viimeiset pari päivää ovat mennet kuin siivillä. No juoksu ei ihan ole mennyt, mutta palataan siihen kohta.

 

Tapasin eilen mm.kotimaisen huippu-ultrajuoksija Mikael Heermanin ja kaverini Raunon, joka jeesailee minua Grönlannin projektissa. Tänään oli ilo syödä lounas kaverini/sponsorini Mika Flinkin kanssa.

 

Siitä juoksusta sen verran, että eilen kulki juoksu oikein mallikkaasti ja niin myäs tänää…aina puolimatkaan asti…. jolloin iski väsy (nestehukka) kroppaan. Loppuosa lenkistä ei ollut kovinkaan lennokasta menoa, mutta lopussa kiitos seisoo…lasillinen vettä on harvin maistunut niin hyvältä!

 

 

Askel

/in /by

Luin mielenkiintoisen artikkelin Outside-lehdestä. Se käsitteli Lontoon olympialaisten maratonjuoksua ja sen aikana tehtyjä havaintoja.

 

Juoksijoiden parissa esiintyy käsitys, että paras askellus on päkiäaskellus (vaikka se saattaakin aiheuttaa akilles-ja pohjevaivoja).

 

Tutkijat selvittivät sitä, miten Lontoon olympialaisten maratoonarit askeltavat eli tuleeko jalka maahan päkiä- vai kantapää edellä vai tipahtaako jalka mahdollisesti jalkaterän keskiosaan (midfoot)?

 

Tulokset ovat yllättäviä. Suurin osa huippumaratoonareista on kanta-askeltajia…ei siis päkiäaskeltajia, kuten yleinen luulo on.

 

Oheinen juttu tarjoaa meille juoksijoille muitakin mielenkiintoisia tuloksia, mutta lukekaapane  itse.

https://www.outsideonline.com/2329876/iaaf-biomechanics-study-worlds-best-runners

 

Jatkan hyväksi havaittua kuuden juoksukerran viikkotahtia tälläkin viikolla. Maanantai on siis vapaa.

 

Aion tosin tehdä kevyen voimaharjoituksen soutulaitteen parissa.