Projekti myötätuulessa

/in /by

Tänään tuli myönteinen uutinen jäätikköseikkailun dokumentoinnista. Se toteutuu sillä edellytyksellä, että saamme sieltä hyvää kuvamateriaalia TV-kanavaa varten.

 

No, eiköhän me Antin hyvällä avustuksella saada sen verran paljon laadukasta videokuvaa Grönlannin jäätiköltä, joten uskon että  pääsette vielä nojatuolimatkalle maailman toiseksi suurimmalle jäätikölle..

 

Kokeilin tänään ihan potentiaalista jäätikkö-juoksukenkää. Kyseessä on La Sportivan Tempesta ja sen Gore-Tex  -versio. Gore on materiaalina kohtuu lämmin näin kesäolosuhteissa, mutta ei sitä juostessa tunne tai sitten siihen on vaan tottunut.

 

Juoksija-lehti ei ole testannut Temestaa, mutta sen sisärversion Uraganon on. Uragano on yhtä kuin Tempesta, mutta siinä on lumelta ja roskilta suojaava säärystin.

 

Tempesta ei ole painoltaan kevyt, mutta joustavan päkiän ansiosta se rullaa hiton hyvin ainakin minun jalan alla. Kenkää joutuu pidättelemään, ettei vauhti nouse liian korkeaksi.

 

Oheisessa Uraganon arviossa kenkää ei pidetä ketteränä, mutta mun jalan alla sisar Tempesta  tottelee hyvin käskyjä tekmisesti haastavissakin olosuhteissa.

http://www.juoksija-lehti.fi/Kenk%C3%A4klinikka

 

 

Valmennus

/in /by

Elokuussa 2014 Pyhätunturilla järjestettiin ensimmäinen tunturijuoksutapahtuma.

 

Olin tuolloin paikan päällä ihan uudessa roolissa, juoksuvalmentajana.

 

Tapasin kesällä 2013 Pyhän tapahtumavastaavan Jusu Toivosen. Hän kertoi, että heillä on seuraavana vuonna tavoitteena järkätä hieno tunturijuoksutapahtuma ja kyseli siinä samalla, miten voisin olla “kuvioissa mukana”.

 

Samalla ideoimme sitä voisinko ottaa valmennukseen jonkun polkujuoksuryhmän. Sellainen löytyikin Alma Mediasta syksyn 2013 aikana.

 

Otin porukan valmennukseen helmikuussa 2014 ja noin puolen vuoden koutsaamisen jälkeen olimme valmiit osallistumaan Pyhän ekaan tunturijuoksutapahtumaan. Se oli mahtava kokemus, joka ei jäänyt viimeiseksi. Jatkoimme yhteistyötä aina viime syksyyn asti…

 

Tänä vuonna olen valmetanut OP:n porukkaa ja ollut myös tiiviisti Duunikunto TV-ohjelmassa, jonka kuvaukset jatkuvat ensi viikolla.

Tänä vuonna valmennuksen tähtäin on asetettu syyskuun lopussa järjestettävään Sipoonkorpi Trail-tapahtumaan.

 

Sen olen huomannut, että olen oppinut juoksemisesta viiden viime vuoden aikana paljon enemmän, kuin 20 edellisenä vuotena. Ja oppiminen jatkuu edelleen…

 

 

 

 

Superia?

/in /by

Perinteiset EM-kisat eivät ole enää mitään, nykyaikana pitää olla Super EM-kisat.

 

Olen ihmetellyt loppuviikon aikana sitä, miksi ihan tavallisia EM-kisoja pitää kutsua Super EM-kisoiksi?

 

On uinnin, pyöräily, soudun ja ties minkä Super EM-kisat. Onkohan kyseessä vain Ylen tapa markkinoida välittämiään ohjelmia vai mistä on kyse?

 

Ihan (tavalliset) suunnituksen EM-kisat alkoivat lauantaina Latviassa.

 

Katsoin naisten ja miesten sprinttikisoja. Suomalaiset naiset aloittivat hyvin radan teknisellä osuudella, mutta siinä vaiheessa kisaa kun alkoi kova juoksuosuus, niin suomalaiset jäivät kuin tikkup….a kilpasiskoilleen.

 

No ei mikään ihme. Alm, Wyder ja kumppanit ovat juosseet harjoituskaudella ja paljon. Ne harjoitustunnit näkyy kropasta.

 

Tapasin Bodom Trail-tapahtumassa entisen suunnistusjoukkueen päävalmentajan. Kysyin ohimennen, notta kuinkas paljon maajoukkue-suunnistaja treenaa?

 

En viitsi toistaa kuulemaani, sillä se kuullosti niin vähäiseltä verrattuna vaikkapa Pärmäkosken/Niskasen harjoitustunteihin …tai jopa meikäläiseen….

 

Suunnistusta on tullut seurattua jo pikkupojasta lähtien. Juoksen itsekin kaikista mieluiten metsässä,mutta (luultavasti) älli ei riitä kartan lukemiseen.

Käynnissä olevat suunnistuksen arvokisat kiinnostavat minua enemmän kuin esim. tulevat Berliinin yleisurheilukisat ei vähiten siksi, että pihkaniskat rymyävät metsissä kaurapuuron voimalla.

 

Kaurasta puheenollen. sillä se Viljasenkin polttomoottori käy.

 

Sillä mentiin sunnuntainakin aika pitkä lenkki.