Kirjoitus, joka on…takapuolesta!

/in /by

Kun pakarat eivät tee omaa tehtäväänsä, ylikuormittamme muita lihaksia ja jänteitä.

Toissijaiset kärsijät (heikoista ja uneliaista pakaroista) ovatkin usein polvet, nilkat ja alaselkä. Tämä näkyy muun muassa polvien kääntymisenä sisäänpäin kyykyn aikana, lantion “pettämisenä, vuotamisena” juoksun aikana tai/ja selän suurentuneena notkona.

Pakaralihakset osallistuvat juoksussa mm. vartalon hallintaan ja askeleen työntämiseen.

Olen kiinnittänyt pakaroiden(-kin) treenaamiseen huomiota.

Tällä hetkellä jalkojen voimatasot ovat n. 80% siitä, mitä niiden tulee olla pärjätäkseni jäätiköllä.

Seuraavan vajaan 4 kuukauden aikana asia tulee kuntoon.

Juoksin lauantaina normaalia kovavauhtisemman lenkin naapurini Nikke Sohlbergin kanssa.

Huomaisin juoksun aikana, että konehuone toimii kohtuu hyvin ja palauduin harjoituksesta melko nopeasti.

Jo noin neljä tuntia myöhemmin tein salilla kuntopiirin, johon kuului soutua, reiden ojennusta ja jalkakyykkyjä “landmine-tekniikalla”.

Kartan äärellä…

/in /by

Perjantai kului pääosin Vatnajökull jäätikkö-tiimipalaverissa.

Mitäs me saimme aikaan?

Aika paljonkin, kuten…

..buukkasimme lentoliput ja teimme hotellivaraukset helmikuun alun Islannin matkalle.

Tapaamme tuolloin islantilaisen paikallistiimin ja suunnittelemme heidän kanssaan 21.4.2025 alkavaa jäätikköjuoksua.

Meillä on myös täällä Suomessa useampia tapaamisia ennen h-hetkeä ja niitäkin me plänäilimme.

Tutkailimme myös Islannin karttaa ja siitä etenkin meille pian ajankohtaista Vatnajökull-jäätikköä.

Menemättä nyt yksityiskohtiin, niin juoksu alkanee (noin) idästä ja suuntautuu siitä (noin) länteen.

Juoksun aikana kipitän meren pinnan tasolta jäätikön huipulle ainakin 2000 metrin korkeuteen ja laskeudun sieltä kohti jäätikön läntistä reunaa yhdessä tiimin kanssa.

Tiedän paljon enemmän tulevasta reitistä ja myös monesta muustakin asiasta helmikuun alun ennakkotutkimusmatkan jälkeen.

Oheinen kartta saa uuden kodin arktisen treenisalin seinältä.

Hyvästä aina vaan paremmaksi

/in /by

Sami Jauhojärvi, hiihdon olympiavoittaja, kirjoittaa kolumneja Suomen parhaaseen valmennuslehteen Hiihtoon.https://juoksija.fi/hiihto/

Hän kirjoitti pari vuotta sitten Hiihtoon artikkelin, joka käsitteli keskittymistä.

“Keskity ilman häiriötekijöitä. Selkein huiput hyvistä urheilijoista erottava tekijä on nimenomaan keskittymiskyky“.

“Silloin kuin treenataan, siihen pitää pystyä keskittymään täysillä. Häiriötekijöitä voivat olla olla mm. hyvä lenkkiseura, jonka taso ei kuitenkaan vastaa omaa tasoa tai keskittyminen esimerkiksi podcastiin tai musiikin kuunteluun”.(Lähde: Hiihto 1/2022).

Jauhojärvi kirjoittaa asiaa, kuten aina.

Urheilun puolelta löytyy lukemattomia esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun keskittyminen herpaantuu.

Otetaan esimerkki ampumahiihdosta.

Aika usein ampumahiihtäjän kisan viimeinen laukaus menee täplästä muutaman millin ohi, sillä hän on jo siirtänyt ajatuksensa ennen viimeistä skodea tulevalle hiihto-osuudelle.

Eilisen (26.12) päivän kakkos-eli iltatreeninä oli sisäsoutua.

Senkin voi tehdä hutiloiden “kunhan nyt vähän vetelee sinne päin” tai jokaiseen vetoon ja oikeisiin liikeratoihin keskittyen.

“Soutuliikkeen alkuvaiheessa soutajan sääri on pystysuorassa” kertoo olympiamitalisteja valmentanut Veikko Sinisalo.https://www.youtube.com/watch?v=2tm-iW8qpto

Kiinnitin mm. tähän yksityiskohtaan erityistä huomiota eilisessä harjoituksessa.