Maanantai…

/in /by

.Olen pitänyt maanantait sporttilepopäivinä jo varmaan 10 vuoden ajan.

On ollut aikoja, jolloin en paljoa lepopäivistä perustanut ja tulokset olivat sen mukaiset. Jalkavaivoja ilmaantui aika ajoin.

Kroppa oli tuolloin (arviolta) 2-3 kiloa kuivempi.

Tuolloin sain talvisin 1-2 flunssaa ja näin jälkeenppäin arvioituna, vähäisempi lepo ja kropan liian alhainen rasvaprossa altistivat myös pöpöille.

Olen myös syönyt syyskaudella ja talvisin enemmän dee-vitamiinia, jonka uskon parantavan vastustuskykyä. Aloitin jo kuurin, vaikka elokuun alussa vasta ollaan.

Juoksen tänään tiistaina reilu 2-kympppisen lenkin.

Suuret löytöretket

/in /by

Sain aikoinaan isältäni kirjan, jonka nimi on “Suuret löytöretket”. Ei se ainakaan vähentänyt kiinnostustani seutuihin, joissa tunnetut ja vähän tuntemattomammat seikkailijat ovat talsineet.

Sunnuntain Hesarissa oli kiinnostava juttu tutkimusmatkailja Hilma Granqvistista.https://yle.fi/aihe/kulttuuri/suomalaisia-tutkimusmatkailijoita

Yllä on linkki Ylen sivulle, josta löytyy edellä mainitun nais-seikkailijan lisäksi mielenkiintoisia juttuja hänen aikalaisistaan.

Ihan kevyillä meriiteillä ei kyllä kannata itseään tituleerata tutkimusmatkailijaksi aivan kuten oheiset esimerkit osoittavat. Kyseiset naiset ja miehet ovat tehteet jopa kymmeniä vuosia tieteellisiä tutkimuksia vaativissa olosuhteissa.

Ja mitä muuten titteleihin tulee, niin kerroin viikonloppuna yhdelle kaverille “seikkailujuoksija”-tittelin syntytarinan.

Olin ensimmäistä kertaa median mielenkiinnon kohteena vuona 2007, jolloin läksin Pohjoisnavalle juoksemaan ja maastopyöräilemään. Näissä haastatteluissa minua kutsuttiin usein “extreme-juoksijaksi”.

Se titteli syletti. Oli siis keksittävä tilalle jotain parempaa. Vähän aikaa asiaa pyöriteltyäni englannin kielinen adventure runner tuli mieleen, mutta se piti vaan suomentaa. Ilahduin siitä, kuinka nopeasti media nappasi sen käyttöönsä.

Sadonkorjuu

/in /by

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Minulla se on edessä “vasta” loppuvuoden aikana.

“Sitä niität mitä kylvät”. Harjoituskaudella vuodatettujen hikipisaroiden litramäärä on suorassa suhteessa siihen, millainen sato kerätään.

Tätä voidaan kutsua nimellä “sadonkorjuun laki”.

Harjoittelun lopputulokseen vaiikuttaa määrän lisäksi myös suunta ja laatu.

Mutta määrästä vielä sen verran, että siinä on helppo jäädä mukavuusaluelle varsinkin siinä tapauksessa, kun treenivuosia-ja maileja on jo useita takana. Sama pätee myös organisaatioihin, mutta ei siitä nyt tällä kertaa sen enempää.

Minulta kysytään aika usein harjoittelun määristä, mutta vielä kukaan ei ole kysynyt laadusta.

No, tästä aiheesta voisi tarinoida sivukaupalla, mutta eiköhän pointti tullut selväksi.

Loppukesän ja tulevan syksyn teema on (juoksun lisäksi) lisävoiman hankkiminen. Olen tekemässä siihen liittyviä hankintoja tulevien viikkojen aikana.

Lauantain juoksutreeni oli hemmetin hyvä. Juoksin metsäteitä pitkin Solvallan urheilukentän juoksuradalle, jossa tein “vetoharjoituksen”.

Vetotreenin vauhti oli 75-80% maksimista.

Vetojen pituus oli x sataa metriä, sillä en tiedä Solvallan urheiluradan pituutta. No, 400 metriä se ei ainakaan ole.

Tein niitä kevyitä spurtteja kuusi kappaletta pitäen noin minuuttin palautuksen vetojen välillä.

Sen jälkeen juoksin kotiin. Ja tein illalla vielä perspiroivan lihaskuntotreenin.