Ei se kukko…

/in /by

Juoksulenkkien aikana päähän juolahtaa monenlaisia ajatuksia.

Yksi asia, jota olen pohtinut aika paljon liittyy elämään Arabian jälkeen. Mitäs mä sitten teen?

Juoksenko edelleen aavikoita jos ei nyt tukka niin ainakin aavikkolippiksen niskasuoja hulmuten?

Minulla on voimassa oleva kutsu juosta pitkä siivu erään Keski-Aasialaisen valtion aavikolla. Se on aikataulutettu jo ensi vuoden syksylle.

Ennustan, että Arabia-juoksusta palautuminen ottaa aikansa. Se tulee nimittäin olemaan fyysisesti raskain veto so far.

Uskon, että palaudun fyysisesti ko.urakasta muutamassa kuukaudessa, mutta mites on henkisen puolen laita?

Suunnitelen seuraavaa aavikkoreissua vasta sitten, kun minulla on hirvittävä hinku ja palo toteuttaa se.

Ei se kukko käskien laula.

Juoksintorstaina kaverini Mikan kanssa vähän normaalia vauhdikkaamman lenkin. Keskivauhti erilaisine taukoineen päivineen oli 4.59min/km Niitäkin tarvitaan…

PS. Ja loppuun kauallinen tiedote. Ystävämme myyvät asuntoa Nuuksion Siikajärvellä. Ei muuta kun asunnon ostoon.https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/espoo/16283115?fbclid=IwAR0NG2uaJrOTZZcoT-yk54bQ0tAw_XqNcZokT7Uac5tSG711ViyOkZvYVuw

Muutoksia harjoitteluun

/in /by

Jos tätä vuotta pitäisi summata yhteen ja löytää yksi sana kuvaamaan harjoittelua, niin se on “tuplatreeni”.

Olen tehnyt tänäkin vuonna todella paljon kahden harjoituksen päiviä.

Nyt niiden määrä vähenee, mutta ei mitenkään dramaattisesti.

Keskityn syyskuun ja marraskuun välisenä aikana enemmän juoksuun ja hieman vähemmän lihaskuntotreeniin.

Lihaskuntotreenejä on pääsääntöisesti 2-4 kipaletta per viikko. Ne ovat kestoltaan aiempia lyhyempiä. Tällä on tarkoitus varmistaa, että palaudun harjoituksista hyvin enkä treenaa itseäni tukkoon.

Juoksulenkkien pituudet kasvavat, mutta nekin maltilla. Pitkien lenkkien merkitys kasvaa syksyn edetessä.

Sirrän osan juoksutreeneistä Espoon Keskuspuiston puolelle. Siellä on Nuuksiota maltillisemmat korkeuserot.

Facebook muistutti keskiviikkona siitä, että Kalaharin autiomaan ylitysjuoksu päättyi tasan 11.vuotta sitten.

Se oli mun ensimmäinen retkikunta. Tässä muistin virkistämiseksi muutama foto tuolta matkalta….

Hyvä terveys

/in /by

Yksi frendi oli yllättynyt kun mainitsin, että en käytä kipulääkkeitä…enkä (onneksi) muitakaan.

Olen jo aikaa sitten päättänyt sen, että mikäli joudun juoksemaan kipulääkkeiden varassa, niin tämä harrastus loppuu siihen. Ja aion pitää tästä lupauksesta kiinni.

Otan (kuitenkin) kipu-ja tulehduslääkkeitä mukaan seuraavallekin seikkailureissulle. Nappaan sellaisen, jos tulee todella tiukka paikka. Matkaan lähtee myös antibiootteja, jos tulee vieläkin tiukempi paikka.

Otin Saharassa kahden ekan päivän aikana tulehdus-ja kipulääkkeitä. Muuten on menty (sallittujen)vitamiini-nappien voimalla.

Arabia-tiimi (pois lukien Pena) piti tiistaina Teams-palaverin. Päätimme, että siirrymme aavikolle jo päivää aikaisemmin kuin olimme aiemmin sopineet.

Joudumme ajamaan yhtä soittoa n.1000 kilometriä ennen kuin päädymme lähtöpaikkaan. Se on jaloille huono uutinen, sillä autossa istuminen ei tarjoa parasta mahdollista valmistautumista yli 1000 kilsan aavikkojuoksua varten.

Pidän siis aavikolla yhden verryttely-välipäivän ennen juoksun alkua.