Kenkäviidakko

/in /by

Veikkaan, että harvalla yksityishenkilöllä on niin paljon juoksukenkiä kuin minulla. Ja kohta tilaan niitä taas lisää…

Kun tein (nykyistä..) tiiviimmin töitä Juoksija-lehdessä, niin testasin vuosittain useita kymmeniä pareja juoksukenkiä ja kirjoitin niistä juttuja lehteen. Oli maasto-ja asvalttikenkää ja talvisin testasimme kaikki markkinoilla olevat nastalenkkarit.

Useimmat näistä kenkäpareista jäi omaan tai tuttujen käyttöön, sillä ei niitä maahantuojat enää takaisin huolineet.

Tällä hetkellä kenkiä tulee sponsoriltani eli Merrelliltä. Siellä ei kenkien suhteen nirsoilla vaan saan niitä niin paljon kuin tarvitsen.

Olen tilaamassa vielä tämän kuun aikana yhden kenkäerän. Ne lähtevät aavikolle mukaan.

Aion testata kunkin matkaan lähtevän jalkineen ajamalla ne sisään noin 100 kilsan edestä. Sen aikana ne ehtivät muotoutua hyvin jalkaan. Otan varmaan viisi paria kenkiä mukaan.

Jäätikölle ei voi ottaa mukaan kuin maksimissaan kaksi paria kenkiä, sillä vaatetta ja muuta rompetta tulee niin paljon mukaan, ettei yksinkertaisesti enempää edes mahdu mukaan.

Juoksen tänään maastolenkin Kirsin ja Mikael Heermanin kanssa täällä Nuuksion korvessa.

Tämä (epätarkka) kuva on viime vuoden syksyltä….

Aavikkoketut

/in /by

“Kirjoitan blogitekstiä kauniiden dyynien ympäröimästä leiristä. Lämpötila on varmaan +30 astetta.

Viime yö oli todella kostea. Heräsin klo.05.00. Makuupussi oli todella märkä. Oliko käynyt vahinko? No ei sentään. Kosteusprosentti lähenteli sataa. Kaikki vaatteet ja muut kamat olivat ihan läpimärkiä.

Juoksin noin 50 kilsaa dyyneillä. Tämä oli yksi elämäni hienoimpia juoksupäiviä, vaikka saihan siinä tehdä aika lailla töitä.

Mottomme on, ”mitään ei pyydetä, kaikki otetaan vastaan mitä Sahara tarjoaa”, joten turhat pulinat pois.

Yllä oleva teksti on kopioitu eräästä blogitekstistä, jonka kirjoitin Saharan halkijuoksun aikana.

Muistan tuon aamun “kuin eilisen”, sillä kun heräsin autiomaassa, niin kaikki vaatteet olivat tuhannen märkänä. Meidän leirimme ylle oli jostain putkahtanut kostea pilvi, joka kostutti kaiken.

Odotan innolla aavikkoelämää. Olen ollut viimeksi hiekkaerämaassa vuonna 2016…vai olisko 2017, mutta aivan liian kauan siitä on kulunut.

Rub al Khali/The Empty Quarter…Arabian hiekkaerämalla on monta kutsumanimeä.

Se on kooltaan maailman suurin yhtenäinen hiekkaerämaa. Se levittäytyy mm.Saudien, Omanin ja Emiraattien puolelle.

Minä juoksen Saudien maaperällä. Tukitiiminä on yritys nimeltä Delta Adventures. Heillä on vuosikymmenten kokemus aavikkoelämästä ja tunnen yrityksen omistajaparin Mohan ja Eddien jo pitkältä ajalta.

Tapasin nämä aavikkoketut ensimmäisen kerran jo joulukuussa 2014 ja olemme treffanneet sen jälkeen useaan otteeseen.

Kävin lauantaina juoksemassa Haukkalammen tienoilla. Se oli pieni virhe, sillä poluilla oli aika paljon parfyymin ja dödön tuoksuja. Pitänee jatkossa käydä niissä maisemissa vain arkisin…

Tänään treenaan Pirttimäen seutuvilla.

Laskuri

/in /by

Tänään on 66 päivää sihen, kun Arabia-juoksu alkaa.

Vaikka juoksuretkikunnan organisointi on kulkenut “yksi askel eteen-kaksi taakse” -teemalla jo hiton monta vuotta, niin on tää steppailu ollut sen väärti.

Minulla on vahvasti sellainen tunne, että näin tämän pitikin mennä. Vaikeimman kautta.

Juuri nyt moni asia loksahtaa (kuitenkin) aika nätisti paikoilleen. Sain perjantaina tiedon, jonka mukaan muillakin kuin retkikuntaan kuuluvilla on halutessaan mahdollisuus seurata tiiviisti meidän etenemistä hiekka-aavikolla.

Ei ole minun asiani kertoa tästä vielä tämän enempää, ainakaan tänään, mutta ns. perästä kuuluu.

Treenit sujuu hyvin. Vedin perjantaina hieman lyhyemmän lenkin, sillä olin jeesaamassa kavereiden muuttoa.

Juoksen seuraavat viisi (5) päivää pitkää lenkkiä, jonka jälkeen huilin kaksi (2) päivää. Näille päiville kun on tiedossa kokouksia aamusta iltaan…