Vesijuoksijat

/in /by

Kävin lauantaina Solvallassa katsomassa Folkhälsanin järjestämää Swimrun-kisaa.

Kisakeskus oli Solvallan urheiluopiston kentällä, johon kokoontui kymmenittäin lajiin hurahtaneita “vesijuoksijoita”.

Swinrunissa siis välillä juostaan ja välillä uidaan. Nuuksio tarjoaa lajiin hyvät harjoittelu-ja kisamaastot, sillä täällähän riittää niin juostavaa polkua kuin uintiin soveltuvia järviä&lampia.

Kisapaikalla oli paljon tuttuja kasvoja, joita jäin hetkeksi kannustamaan.

Kannustajina olivat myös triathlonisti-swimrunkaverukset Eski ja Perreri sekä koira nimeltä Ninni, joiden kanssa kävin heittämässä kevyen hölkän Nuuksion Haukkalammelle ja takaisin.

Juoksin sen jälkeen vielä vajaan tunnin lenkin ennen kotiin tuloa.

Tämä on ollut mainio treeniviikko. Juoksua tulee vähintäänkin riittävästi. Palautuminen on sujunut myös hyvin ei vähiten siksi, että olen muistanut tankata tuhdisti.

Jääkaapin ovipumppu on kovilla….

Kynäniekat

/in /by

Kirjoitin aikoinaan juttuja Juoksija-lehteen ja tilasipa jokunen muukin aviisi minulta juttuja…ja perhana, voisihan minua tituleerata tietokirjailijaksikin, sillä olen kirjoittanut Arno Seiron kanssa “Asennetta peliin”-kirjan.

No, kuten blogiani lukevat tietävät, niin minusta ei saa kynämiestä tekemälläkään.

On muutama kynäniekka joiden hengentuotteita luen mielelläni.

Vanhoista Juoksija-lehdistä Tapio Pekolan jutut sytyttvät edelleen.

Ylen kolumnisti, dosentti yms. Jari Ehrnroothin juttuja lukee myös mielikseen. Tässän hänen yksi urheiluun liittyvä kolumni…https://yle.fi/uutiset/3-11452789

Vaihdoin perjantain juoksulenkin reippaaseen n.3h metsäkävelyyn Nuuksion vaihtelevissa maastoissa. Se teki hyvää varsinkin, kun mukana oli naapuri-Timo.

Hikinen vuorokausi

/in /by

Viimeiset 24 h ovat olleet hikisemmät sitten…en edes muista.

Olen juossut sen aikana kolme (3) juoksulenkkiä ja muutaman tunnin kuluttua alkaa jo neljäs.

Tässä on tarkoitus testailla sitä, miten mies palautuu useammasta lenkistä lyhyehkön ajan sisällä.

Toistaiseksi palautuminen on mennyt hyvin, mutta mahdolliset jälkimainingit tulevatkin vasta päivien kuluttua.

Kuten jo vähintään sataan kertaan olen tällä sivustolla kertonut, niin pitkän aavikkojuoksun onnistumisen ehdoton edellytys on nopea PALAUTUMINEN.

Kyllähän sitä jaksaa juosta vaikka viikon putkeen, mutta mitäs sitten, kun alkaa toinen tai kolmas viikko neljännestä puhumattakaan.

Juoksin torstain lenkit pääosin poluilla, mutta mahtui sekaan asvalttia ja hiekkaakin.

Torstain viimeisen lenkin juoksin Espoon Tapioiden polkujuoksuklubilaisten kanssa. Heitä oli kaikkiaan 20, joten letka Nuuksion poluilla venyi pitkäksi. Teimme illan aikana muutamia juoksutekniikkaharjoituksia ja tutustuimme Sorlammen hienoihin polkuihin.