Keskiviikon harjoituslenkillä mieleen tuli…yllätys yllätys, vesi.

Kulunut kesä oli poikkeuksellisen kuiva. Eräänä heinäkuisena päivänä avasin pihamme rengaskaivon kannen. Ajattelin nostaa sieltä vettä pihasaunamme pesu-ja löylytilaan.

Tätä tarkoitusta varten minulla on pitkä keppi, johon olen kiinnittänyt vanhan kurkkupurkin.

Tiputin kurkkupurkin kaivon uumeniin. Yht´äkkiä sieltä kuului kumahtava “klonk”-ääni.

Kurkkasin sisään, siellä ei ollut desiäkään vettä. Kaivo oli kuivunut. (no, ei hätää, porakaivomme on tuottanut riittävästi vettä koko kesän ajan…).

No, otin kaksi ämpäriä kantoon ja hain järvestä saunavedet.

Olen seikkaillut usein alueilla, jossa puhtaasta vedestä on huutava pula. Tämä tuntui aikanaan tosi oudolta, sillä puhdas vesi on meille suomalaisille niin arkipäiväinen asia.

Olen vieraillut usein Saharassa ja nähnyt ehtyneitä ja ehtymässä olevia kaivoja, joista paimenet nostavat käsipelillä vettä vuohille, kameleille ja tietenkin perheilleen. Ilman puhdasta vettä ei ole elämää.

Maslown tarvehierarkian mukaan ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää riittävässä määrin ennen kuin ihminen alkaa etsiä tyydytystä ”korkeammille” tarpeilleen. Ensimmäisenä tulevat fysiologiset tarpeet, kuten ruoka, juoma ja hengitysilma.

On todella vaikeaa kivuta elämän tikaspuilla ylemmäksi, mikäli (edes) perustarpeet eivät tule tydytetyksi.

Olen oppinut omilla seikkailureissuillani arvostamaan puhdasta vettä. Sitä ei todellakaan ole ollut lotrattavaksi asti olen sitten ollut aavikoilla tai jäätiköillä. Aina kotiin tullessa lämmin suihku ja sisävessa ovat tuntuneet todella hyvältä.

Teen tänään (torstaina) kaksi harjoitusta. Ensimmäinen on lihaskuntotreeni ja iltapäivällä juoksen reilun kaxkymppisen lenkin.