Päivät vilisee silmissä…

/in /by

Kohta on jo toukokuu ja just nyt tuntuu siltä, että tekemättömien asioiden lista on pirun suuri.

Jäätikkömatka alkaa 24.5…..

Ei voi kuin ihmetellä, miten meikäläisen pää pysyi kasassa ennen Saharan halkijuoksun alkua.

Se oli kuitenkin mittaluokaltaan ihan erilainen kuin tämä edessä oleva jäätikköseikkailu.

Onneksi minulla oli hiton hyvä tiimi, sillä ilman heitä siitä operaatiosta ei olisi tullut mitään.

Etenkin tiimipäällikkö Patrik Säilän panos oli huikea.

Vahvan Saharan turvallisuusvajeen (mm. Al Qaida) lisäksi rahoituksen hankkiminen venyi aivan kalkkiviivoille asti ja paikallisten tiimien värvääminen oli ihan oma tarinansa.

Täällä kotimaassa pulssia nostatti muutto (vain pari viikkoa ennen h-hetkeä) vanhempieni ex-taloon, siellä tehty remontti, ennakkotutkimusmatka Saharaan, kirjaprojekti Juha Hietasen kanssa, treenaaminen…

Sanoinkin ihan julkisesti, että lähden Saharaan lepäämään, sillä lokakuu 2011-tammikuun alkupäivät 2012 oli yhtä hemmetin hullunmyllyä. Vielä joulupöydässä istuessani en tiennyt, pääsemmekö noin kahden viikon kuluttua Saharaan.

Oli se pitkä aavikkojuoksu kuitenkin sen väärti. Se oli mun Mount Everest – ilman lisähappea.

Pidin maanantaina juoksuvapaapäivän. Takana kun oli neljä ihan laadukasta ja pitkähköä treenilenkkiä.

Lähtöön on 26 päivää….

PS. Facebook muistutti, että olin Grönlannissa 6 vuotta sitten…

Oik.Antti, keskellä entinen jäätikkö-koiravaljakko- expertti, nykyinen kansanedustaja Lars.

Varaudu

/in /by

En ole yksityiskohtien ystävä. Oikeastaan päin vastoin. Sana “suurpiirteinen” kuvaa minua ehkä paremmin.

Suurpiirteisyys yhdistettynä retkikuntien valmisteluun ja niiden toteuttamiseen ei ole taivaassa solmittu liitto.

Sinne se voi kyllä johtaa…

Valitsen tiimiini henkilöitä, jotka ovat melko pikkutarkkoja. He tuplavarmistavat kaiken.

Jotkut jopa tripla….

Kaikki vermeet ja vempaimet testataan moneen kertaan ennen kuin ne päätyvät kovaan käyttöön joko aavikoille tai jäätiköille.

Mietimme mikä kaikki voi mennä pieleen. Rakennamme (mielikuvissa) tilanteita, joissa paska iskee tuulettimeen.

Varautuminen ei ole mörköjen näkemistä kaikkialla, vaan terveen maalaisjärjen käyttöä. Sen avulla moni asia on helpompaa myös silloin, kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan.

No, useat retkikunnat ja seikkailujuoksut, jotka ovat suuntautuneet olosuhteisiin, jossa hönöily voi johtaa… ovat muuttaneet minua. Se suurpiirteinen tyyppi asuu minussa edelleen, mutta sitten on se ammatti-seikkailujuoksija, joka pitää suojauksen ylhäällä.

Tämä aihe tuli mieleen lukiessani juttuja Espanjasta, jossa ihmiset ovat menneet sähkökatkoista jopa paniikkiin.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta blogiini niin monta kertaa, että eiköhän tämä nyt riitä.

Sen verran kuitenkin, että pari vuotta sitten suunnittelin ja toteutin Suplaan kuusiosaisen podcastin yhdessä toimittaja Anna Sievisen kanssa. Tämä jakso käsittelee varautumista,https://www.supla.fi/episode/f369ad40-11b3-495d-976f-2d9dd5ada3ba

Kirjavinkki

/in /by

Ostin aikoinaan kirjan, jonka nimi on “Let my people go surfing”. Kirja kertoo Yvon Chouinardista, vaatemerkki Patagonian luojasta.

Luin tietenkin kirjan otsikon juoksijan lasien läpi a´la “let my people go running”.

Firma toimii eettisesti korkealla tasolla. Se myös lahjoittaa prossan koko vuoden myynnistä hyväntekeväisyyteen ja me puhutaan satoja miljoonia tahkoavasta vaatefirmasta.

Patagonian  “worn wear”-autot kiertävät ympäri jenkkilää ja myös tällä mantereella.

Projektin tarkoituksena on auttaa ihmisiä korjaamaan vanhoja kuteita, jotka ovat periaatteessa ihan toimivia, mutta niissä on vetskari rikki, reikiä tms.

Yvon Chouinard kertoo kirjassaan mistä kaikki sai alkunsa ja millainen johtamisfilosofia yrityksessä on.

No, jos on hyvä surffailusää, niin silloin lähdetään vesille (he valmistavat myös surffilautoja..), mutta työt tehdään sen jälkeen.

He palkkaavat töihin fiksuja, omaan harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvia tyyppejä, joilla on samanlaiset arvot kuin yritykselläkin.

Juoksin sunnuntaina Nuuksion Pitkäjärven ympäri.