Useat juoksijat vetävät syksyllä henkeä ja pitävät ansaitun lepotauon, jota kutsutaan myös ylimenokaudeksi.

Sitten on harrastajia, jotka eivät pidä ikinä taukoa vaan harjoittelevat vuoden ympäri ja he saattavat maksaa siitä kovan hinnan.

Syyskuussa 2010 ilmestyneessä The Wall Street Journalissa oli artikkeli, joka käsitteli liiallista harjoittelua, “Why Trainers Say, Slow Down”. Ohessa linkki artikkeliin.http://online.wsj.com/article/SB10001424052748704855104575470213241311890.html?mod=WSJ_hpp_sections_lifestyle

Lehdessä on haastateltu niin yli-innokkaita juoksijoita kuin heitä toppuuttelevia valmentajia. Erään tutkimuksen mukaan n.10% juoksukisoihin valmentautuvista juoksijoista harjoittelee liikaa ja peräti 25% joutuu jättämään kisan kesken jo ennen starttiviivaa loukkaantumisen, sairauden tai vast. johdosta.

Suurempi ongelma on tietenkin se, että ei harrasteta liikuntaa laisinkaan….

Usein haasteena on se, ettei harjoittelulle ja siitä palautumiselle ole riittävästi aikaa. Työ, perhe ja muut asiat lohkaisevat valveillaoloajasta suuren osan.

Minulle urheilu on ammatti. Aikaa harjoitteluun siis löytyy, mutta palautumiseen on (ehkä) kiinnitettävä aiempaa suurempaa huomiota.

Ja treenien oikeanlaisiin rasitustasoihin.

Jos treenaa paljon on syötävä kuin hevonen. Varsinkin harjoituksen jälkeiseen ruokailuun on kiinnitettävä erityisen suurta huomiota, sillä lihakset (ja aivot) tarvitsevat rakennusaineita palautuakseen treeneistä.