Adventure drummer

/in /by

VP Mölsä on monille kiipeily-ja retkeilyalan toimijalle tuttu mies, joka viihtyy myös itse vuorilla. Joskus tosi korkeillakin…

Hänen yrityksensä tuo maahan mm. Marmot ja Sea To Summit -tuotteita.https://www.vpoutdoor.fi/

Pelasimme junnuvuosina samassa fudisjoukkueessa, joten melko pitkä pätkä ollaan toisemme tunnettu.

Toisenlaistakin yhteistyötä on jo ehditty tehdä. VP`n silloinen maahantuontiyritys Greendoor sponssasi minua Pohjoisnavalle Marmotilla ja Eteläntereelle Smartwool -alusasuilla, Lorpenin sukilla ja Julbon laseilla.

Kävin eilen piipahtamassa VP´n toimitiloissa ja juttelimme mm. vuoden kuluttua alkavasta Saharan seikkailusta.

VP on myös musiikkimies ja kuinka ollakaan, firman toimitiloista löytyy peräti kahdet rummut.

Olihan niitä ihan pakko testata. Tässä todiste…

Adventure runner is now also a drummer!

Ääntröprönöör

/in /by

Kun teimme Saharan halkijuoksun aikana rajanylityksiä, niin meiltä, siis retkikunnan jäseniltä, kysyttiin ammattia.

Niillä seuduilla titteli “toimittaja” on pahin mahdollinen eli sitä ei missään nimessä kannata käyttää.

Tein tuolloin myös toimittajan duunia Juoksija-lehteen ja kirjoittelin pariin muuhunkin aviisiin aina silloin tällöin, mutta olin siitä Saharassa vaiti.

Jokainen tiimin jäsen sai ohjeen olla “ääntröprönöör” siis entrepreneur, yrittäjä.

Lausuimme sen suomalisella ralli-englannilla, jotta tulimme varmasti ymmärretyiksi.

Ei meillä rajalla mitään vaikeuksia ilmennyt, mutta tarkkana sai aina olla.

Jemmasimme tosin kameroita yms. auton takapenkin fylleihin…

Yleisesti ottaen aavikon ylittävä juoksija herätti ihan positiivisia fiiliksiä paikallisten viranomaisten keskuudessa.

Erään alueen komendantti tuli vierailulle leiriimme ja hän halusi ottaa yhteiskuvan.

Penalla oli mukana valokuvatulostin, joten saimme uunituoreita kuvia vieraallemme.

Sen muistan, että hän puristi kuvien oton yhteydessä toista pakaraani.

Aavikkojuoksun aikana on pistettävä kroppaa likoon monella eri tavalla….

“Jukka, miksi et tule Arabiaan?”

/in /by

Liitin pari viikkoa sitten Facebook-sivulleni Merrellin toimistolla otetun kuvan, johon lisäsin tekstin “näillä kohti Saharaa 2026”.

Siitä mennyt kuin tovi, kun Mohammed eli Moha Saudeista lähestyi minua ja kysyi “miksi et tule tänne juoksemaan?”.

Siis juoksemaan Arabian aavikolle, jossa seikkailu jäi kesken vuonna 2021.

Olen jutellut tiimipäällikkö Mohan kanssa aiheesta monta monituista kertaa ja joka kerta olemme jämähtäneet samaan asiaan.

Rahaan.

Se juoksu maksaa ihan hemmetin paljon.

Minun oli tarkoitus palata Rub al Khalin aavikolle loppuvuonna 2022, mutta paikallinen tukija, joka oli sponsorina v.2021, häipyi kuin pieru sa…..

Hän nimittäin lupasi jatkaa seikkailuni tukemista, vaikka ensimmäinen yritys epäonnistuikin.

Löimme siitä kättä päälle, mutta hän kuuluu näemmä siihen rotuun, joka puhuu ja lupaa paljon, mutta toteutus sakkaa.

Olen tehnyt sellaisen huomion, että ylilupaajat tuppaavat alisuorittamaan.

No, maapallolla on muitakin kiinnostavia aavikoita, jotka ovat tarkastelun kohteena.

Yksi sellainen on Namibian aavikko, jota pidetään maailman vanhimpana hiekka-aavikkona ja jossa on maailman korkeimpia dyynejäkin.

Seikkailukaverini Greg (Kalahari, Grönlanti 2013) olisi tästä reissusta erittäin kiinnostunut ja on mahdollista, että lähdemme sinne kimpassa vuosien 2027-2029 välisenä aikana.

Dyynejä odotellessa…