Ensi kuussa on talviolympialaisten vuoro. Saas nähdä miten ne pystytään järjestämään, sillä korona riehuu siellä sun täällä ja se näyttää olevan myös helposti tarttuvaa sorttia.

Kisojen peruttaminen ei käyne päinsä, sillä Kansainvälinen Olympiakomitea haluaa pitää kaksin käsin kiinni jo saaduista sponsorieuroista.

Olen hakenut omille seikkailuilleni sponsoreita vuodesta 2006 alkaen. Välillä olen onnistunut, mutta aika usein on jäänyt luu käteen.

Sponsoreiden hankinta ei eroa muusta myyntityöstä millään tavoin. Ensiksi myyt itsesi ja sen jälkeen sinun pitää vakuuttaa kumppani, miksi sinuun tai hankkeeseen kannattaa investoida.’

Oman kokemukseni mukaan, on heti alussa heitettävä romukoppaan ajatus…”mitä minä hyödyn tästä”..Ajattelu on muutettava muotoon “mitä kumppani tästä hyötyy”.

Sponsoreiden hankinta on kestävyyslaji. Sinnikkäimmät pärjäävät, kuten elämässä muutenkin tapaa käydä.

Vallitseva tilanne ei auta kumppaneiden haussa, mutta sitä ei auta murehtia. Mitä enemmän kontaktoi potentiaalisia yrityksiä, niin sitä suuremmalla tdennäköisyydellä on mahdollista tehdä handelia.

Mitä juoksemiseen tulee, niin tässä on vähän samanlainen olo, kuten Tuntemattoman Sotilaan “pohjalaisissa varusmiehissä”, joita piti kirjan mukaan sitoa puuhun, etteivät lähteneet rintamalle ennen aikojaan.

Päätös aloittaa juoksutreeni vasta Loppiaisena pitää, mutta olihan sitä otettava joitakin juoksuaskelia (=satoja metrejä) lauantain kävelylenkin aikana.