Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

“Idän neitojen silmät”

June 10, 2025/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Keskustelin Arabian aavikkomatkan (2021) aikana tiimikaverini Pena Kotiahon kanssa tutkimusmatkailija G.A. Wallinista.

Pena lueskeli matkan aikana teosta, joka käsitteli “Arabian aavikkoprofessoria” ja hän siteerasi minulle aika ajoin kirjan sisältöä.

Wallinista löytyy aikalaistietoa melko hyvin. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/22/georg-august-wallin-matkustaa-valeasussa-mekkaan

Wallin muuten kertoo, ettei hän “missään ole nukkunut niin rauhaisasti kuin erämaan hiekalla ihanan taivaan alla, jonka tähdet vilkuttavat riutuvalla valolla kuin idän neitojen silmät”.

Olen nukkunut aavikoilla useita kymmeniä öitä ja johtuneeko (uni-)hiekasta, mutta aina olen nukkunut siellä makeasti.

Arabian matkallani oli yksi tästä poikkeava yö. Aavikolla mukana ollut” Zetuna” -koira tykästyi niin Penaan kuin minuun. Viimeisenä aavikkoyönä koira halusi tulla telttaani nukkumaan.

Hellyin ja päästin koiran vaatimattomaan majapaikkaani. Koira oli kuitenkin jotenkin rauhaton, joten päätin antaa sille menolipun teltasta ulos.

Liekö kyseessä ollut kielimuuri, mutta koira ei ymmärtänyt antamiani lähtöpasseja. Hurtta oli päättänyt jäädä kohtuu lämpöiseen telttaani.

Menin teltan ulkopuolelle ja maanittelin koiraa tulemaan teltasta pois.

Zetuna käytti tilaisuuden hyväksi ja hyppäsi makuupussini sisään.

Siinä ei auttanut muuta, kun ottaa makuualustasta kiinni ja raahata koira ulos makuupusseineen päivineen. Harmi, ettei Pena ollut kuvaamassa tuota hetkeä.

Matkatessaan kameilla pitkin aavikkoa Wallin käytti (muiden beduiinien tapaan) samaa taktiikkaa, jota olen kopioinut aavikko juoksujeni aikana. Wallin liikkui auringon noususta lähelle puolta päivää, lepäsi ja söi pahimman paahteen aikana ja lähti taas liikkeelle pariksi tunniksi ennen auringon laskua.

Käytän tuosta toimintamallista nimitystä “Wallinin taktiikka”.

Wallin oli muuten mm.briteissä sen verran iso nimi, että hänelle myönnettiin Lontoossa 1850 Royal Geographical Societyn palkinto, jonka edellisvuonna oli saanut muuan tohtori David Livingstone.

Kävimme Penan kanssa maanantaina Hietaniemessä tutkimusmatkailija Wallinin haudalla. Veimme sinne Lähi-Idän hiekkaa…

Harjoittelusta…

June 9, 2025/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Juhannukseen on aikaa vajaa pari viikkoa.

Niihin aikoihin palaan jälleen juoksun pariin.

Saatan käydä sitä ennen kerran polulla, mutta siinä se.

Tämän kesän harjoittelussa on uutta se, että aion juosta joka toinen päivä ja joka toinen on salitreenin vuoro.

Välillä juoksen Solvallan urheilukentällä intervalleja ja toisinaan vedän pidempää lenkkiä Nuuksion Pitkäjärven ympäri.

Välillä pitää kokeilla uusia juttuja ja tämä, ainakin heinäkuun loppuun ulottuva treenimuutos, on osa sitä projektia.

Jos se ei syystä tai toisesta toimi, niin sitten tehdään tarvittavia muutoksia.

Salin puolella teen enemmän harjoituksia hieman aiempaa hevimpien painojen parissa.

Ohessa Pata Degermanin hieno kuva jäätiköltä.

Photo: Pata Degerman.

Helpotus

June 8, 2025/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Piti aloittaman uusi treenikausi jo perjantaina, mutta koska päivään kerääntyi niin paljon muuta liikuntaa, tein päätöksen siirtää aloituspäivää lauantaille.

Vedin kevyehkön lihaskuntotreenin, jossa hiki ei vielä pahemmin virrannut. Soutua, farmarikävelyä (kävely käsipainoilla), selkäpenkkiä sekä landmine press -liikkeitä.

Olen puhunut kymmenien ihmisten kanssa (kiitos niistä) taakse jääneestä jäätikön ylityksestä. (tai oikeastaan tupla-ylityksestä, sillä ajoimme jäätikkö-bilikoilla lumikentän yli vielä toiseen kertaan).

Olen yrittänyt löytää oikeita sanoja kuvatakseni mennyttä seikkailua.

Yksi sellainen on “helpotus”.http://helpotus tarkoittaa tilaa, jossa kipu tai vaiva on vähentynyt tai poistunut.

No, ei mulla mitään kipuja ole ollut, jos juoksun viimeisiä kymmeniä kilometrejä lasketa mukaan. Ne olivat ihan vaan “asiaan kuuluvia rasituskipuja”.

Eikä nyt vaivojakaan….

Tiesin jo etukäteen ottavani riskin asettaessani tavoitteen 48 tuntiin.

En huudellut siitä etukäteen, sillä edessä olevat keliolosuhteet olivat minulle täysi arvoitus ..ja olivat ne siellä jäätiköllä edetessäkin.

Olosuhteet jäätiköllä muuttuvat usein hyvin nopeasti.

No, iskiessäni sunnuntaina klo.9.00 jalkani jäätikön lumiselle kamaralle tein päätöksen, että tää vedetään läpi 48 tunnissa.

Riskillä, menee miten menee.

En puhunut siitä alussa tiimillekään, joka ennakoi jäätikön ylitykseen kuluvan neljä vuorokautta.

Huusin tiimille muutamaan otteeseen breikkien lopussa “jalla jalla”, joka on arabiaa ja tarkoittaa “vauhtia vauhtia”.

En muista missä vaiheessa, mutta oli se varmaan aika alussa, jolloin ilmoitin tiimille tavoitteeni ylittää jäätikkö 48 tunnissa.

Lepo ja “ruokailurytmi” (huono sellainen..) asetettiin sen mukaiseksi.

Edellisestä jäätikköseikkailusta oli kulunut tasan kuusi vuotta (Grönlanti)

Se on just sopiva aika unohtaa, kuinka raskasta lumella on edetä – ilman suksia:-)

Nyt se tieto on tatuoitu visusti pääkoppaan.

.

Page 4 of 1715«‹23456›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Cooperin testi
  • Seikkailujen rahoitus, osa 2.
  • Seuraava juoksu?
  • Andorran sankarit!
  • Kehittyminen vaatii johdonmukaisuutta, kärsivällisyyttä ja…

Archives

Scroll to top