Nyt voisi pohtia vaikkapa sitä, mikä alusta on juoksijan paras valinta.

Ainakin ne artikkelit ja tutkimusreferaatit, joita olen aiheesta lukenut eivät yksiselitteisesti pysty vastaamaan tähän kysymykseen.

Ainahan sitä voi kuitenkin spekuloida…

Asvaltti jakaa juoksijoiden mielipiteitä. Joidenkin mielestä se rikkoo juoksijan jalat, joidenkin mielestä se on paljon mainettaan parempi.

No, aloitetaan asvaltin hyvistä puolista. Sillä on helppo juosta, sillä se ei tarjoa epämiellyttäviä yllätyksiä, jollet juokse kaupungin vilinässä. Asvaltilla on hyvä tehdä juoksutekniikkaharjoituksia ja vaikkapa pyrähdyksiä, sillä kengän alla on pitävä alusta..ainakin osan vuotta.

Talvella asvaltti on parissakin suhteessa petollinen. Ensiksi, se on usein, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla, liukas. Sitä vastaan voi taistella juoksemalla nastalenkkareilla. Talvisaikaan, kiitos roudan, asvaltti on alustana kovempi kuin vaikkapa tähän aikaan vuodesta, jolloin aurinko on sitä lämmittänyt. Yhdistelmä kova alusta ja nastat voivat aiheuttaa jalkaongelmia, mikäli jaloille ei anna riittävästi aikaa sopeutua lisääntyneeseen iskutukseen.

Suosikkini on hiekkapäällysteinen alusta. Ihan parasta on juosta wanhalla hiekkatiellä jossain maalaismaisemassa. Muutama nimismiehen kiharakaan ei haittaa:-)

Hiekkatiet, kuten myös asvaltti, ovat pinnaltaan usein kaltevia. Kannattaa siis juosta vaihtelevasti tien molemmilla puolin…liikenneturvallisuutta unohtamatta. Talvellahan myös hiekkatiet saattavat olla liukkaita, mutta mitalin toisena puolena on vaikkapa vastasatanut lumi, joka tarjoaa juoksijalle mukavaa lisävaimennusta. Lumessahan nastat eivät toimi läheskään yhtä hyvin kuin paljaalla asvaltilla ja hiekalla. Nuoskaisella kelillä nastareiden pohjaan jää lunta, joka estää nastojen pureutumista jäähään.

Hiekkapäällysteisiä pintoja löytyy vähän erilaisissa olomuodoissa. Minun mielestä kehnoin on alusta, jossa on paljon pieniä irtokiviä. Se on kuin juoksisi pienten kuulien päällä. Jalan alla ei ole riittävää pitoa ja se lipsuu näiden pikku kivien alla.

Entä ne paljon puhutut polut, joiden autuudesta olen paljon kirjoittanut?

Polkujuoksu tarjoaa henkistä ravintoa.

Juoksin sunnuntaina kaverini Jannen kanssa pääasiassa poluilla, mutta hetken myös hiekalla.

Aloitimme Solvikista, josta juoksimme Mustakallion kautta Solvallaan.

Sieltä kaarsimme kohti Ruuhijärveä. Se ei jäänyt ainoaksi järvikokemukseksi, sillä kipitimme myös Ora-ja Ourajärven rantapoluilla.

Lopuksi saavuimme Valkialammelle, josta ryynäsimme metsäpolkua pitkin Kattilajärventielle ja siitä takaisin Solvikiin.