Intelin pitkäaikainen pääjohtaja, Andrew S. Grove, loi idean vainoharhaisesta johtamisesta.

Vaikka termi ei kuullosta erityisen miellyttävältä, niin Groven ajatuksissa on vinha perä.

Hän loi Intelistä maailman johtavan tietokoneiden prosessoreita valmistavan yrityksen.

Groven mukaan menestys voi luoda omahyväisyyttä ja ylimielisyyttä. Kuinka usein olenkaan tavannut “menestyneitä ihmisiä”, joiden luonnetta voi kuvata juuri noilla sanoilla.

Groven mukaan yrityksen pitää juosta koko ajan kilpailijoita karkuun, jotta se selviää edessä olevista “kuoleman laaksoista”. Uusia ideoita, tuotteita, asiakkaita….on etsittävä jatkuvalla syötöllä. Vain sillä tavalla voi pärjätä.

Tietokirjailija Jim Collinsin tutkimusten mukaan 10 x verrokkifirmoja paremmin menestyviä yrityksiä ja etenkin niiden johtajia yhdistää mm. se, ett he ovat “rakentavasti vainoharhaisia”.

“Nämä johtajat ovat äärimmäisen valppaita ja seuraavat herkeämättä toimintaympäristönsä uhkia ja muutoksia myös silloin…ja erityisesti silloin…kun kaikki näyttää menevän hyvin.

He, siis priimus-johtajat, lähtevät siitä, että olosuhteet jossain vaiheessa tulevat kääntymään heitä vastaan ja, että se tapahtuu pahimmalla mahdollisella hetkellä.

He kanavoivat omat pelkonsa ja huolensa aktiiviseksi toiminnaksi. Näitä ovat valmistautuminen, varasuunnitelmien teko, puskureiden pystyttämiseen ja tukevien turvamarginaalien ylläpitämiseen”.

(Suora lainaus kirjasta: Tietoisesti Paras, Collins, Hansen).

Näin myös retkikuntia johdetaan.

Asia tuli mieleen lukiessani Iltalehden artikkelia “Tee kuten Suomi: kuvittele, mikä kaikki voisi mennä pieleen” https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/87cb98cf-5a1c-4e25-986d-8207245f594a