Urheilija ei tervettä päivää näe vai…

/in /by

…näkeekö?

Oletan, että lähes kaikki tavoitteellisesti harjoittelevat urheilijat tuntevat kropassaan kovan harjoittelun tuomat krempat ja kivut.

Tunnen tietenkin lajeista juoksun kaikista parhaiten.

Juoksu on hemmetin kuormittava laji. Siinä jalat ovat todella lujilla.

En tunne yhtään tavoitteellisesti ja painotan nyt sanaa tavoitteellisesti harjoittelevaa juoksijaa, joka ei kamppailisi kipeiden kinttujen kanssa.

Moni juoksija, minä mukaan lukien, tekee virheitä harjoittelussaan ja maksaa siitä edellä mainitun hinnan.

Emme aina muista tai oikeastaan viitsi tehdä riittävän hyvää alkulämmittelyä ja/tai panostaa palautteluun. Harjoittelun rytmityksen kanssa saattaa olla vähän niin ja näin. Emme ehkä lepää tarpeeksi, nauti riittävästi nesteitä ja ravintoa. Jälkimmäisen osalta laadullakin on merkitystä.

Monet juoksijan vaivat ja juiperrukset ovat siis osin itse aiheutettuja ja siten siis vältettävissä.

Me juoksijat haluamme kuitenkin vain juosta. Venyttelyt, lämmittelyt…ne ovat meille hukkaan heitettyä aikaa. Me käytämme sen ajan paljon mieluummin..no se taisi tulla jo selväksi, juoksemiseen!!!

Pieneen kipuun kuitenkin tottuu.

Jotkut turruttavat sen lääkkeillä. Jotkut turvautuvat jopa kannabikseen, kuten oheinen juttu kertoo. Artikkeli sisältää allekirjoittaneen haastattelun….https://www.hs.fi/urheilu/art-2000002800160.html

Olen antanut itselleni (muistaakseni) vain yhden juoksuun liittyvän lupauksen. Jos joudun juoksemaan kipulääkkeiden voimalla, niin lopetan välittömästi.

Ja aion pitää tuosta lupauksesta kiinni.

Tähän loppuun tosi hyviä uutisia. Pääsen tekemään erittäin mielenkiintoista ulkoiluun liittyvää ohjelmaa.

Kerron tästä lisää loppukevään/alkukesän aikana, jolloin kuvausten on määrä alkaa.

Väliaikatietoja

/in /by

Kohtuullisen tavoitteellista harjoittelua on tehty nyt noin 2,5 kk. Siis lähes koko alkuvuosi.

Vielä taustaksi niille, jotka käyvät sivulla harvakseltaan tai kenties vasta ensimmäistä kertaa….

Viime vuoden (2022) harjoittelu oli erittäin kaksijakoinen; ensimmäiset 6 kk treenasin kuin heikkopäinen ja toinen puoli vuodesta meni “palautellessa” eli en harjoitellut juuri lainkaan.

Lähdin siis tähän vuoteen aika lailla takamatkalta.

Vielä pari viikkoa sitten puolet treeneistä meni hyvin ja puolet, jos ei nyt penkin alle, niin heikommin.

Tällä hetkellä vaihteluväli on pienempi ja se ilahduttaa.

Olen lisännyt metsäkävelyiden ja kallioilla kiipeilyn määrää melko paljon. Noin 7-8 h viikossa. Ne tuovat hyvän lisän muun treenin päälle.

Ensi viikolla aloitan myös uudenlaisen treenauksen. Kerron siitä kevään aikana lisää.

Kovaa peliä Pohjoisnavalla

/in /by

Pohjoinen jäämeri on Arktisella alueella Pohjoisnavan ympärillä oleva suuri merialue,

Monet maat tähyävät sinne ei vähiten siksi, että siellä on mittaamattomasti vielä hyödyntämättömiä luonnonvaroja.

Öljyä, maakaasua, you name it.

On mielestäni vain ajan kysymys, kun silläkin suunnalla kalistellaan miekkoja.

Poliittiset jännitteet vaikuttavat myös seikkailijoiden toimintaan.

Ranskalaisen Vincent Colliardin oli tarkoitus yrittää hiihtää Pohjoisnavalle tämän kevään aikana.

Juuri nyt näyttää siltä, että Pohjoisnavan jääasemaa ei avata tänäkään vuonna, sillä norjalaiset eivät ole myöntämässä venäläisille jääaseman työntekijöille tarvittavia viisumeja. https://explorersweb.com/colliard-cancels-north-pole/

Pohjoisnavan jääaseman logistiikkaa hoidetaan Huippuvuorilta, siis Norjasta käsin.

Ei jääasemaa, ei hiihtoa.

Veikkaan, että Colliadin veekäyrä on mennyt jo katosta läpi. Hän olisi ollut ensimmäinen pitkään pitkään aikaan, joka edes yrittää hiihtää Pohjoisnavalle.