Visualisointi

/in /by

Mårten Mickos on suomalainen yritysjohtaja ja hallitusammattilainen, joka on vaikuttanut jo pitkään rapakon takana.

Hän kirjoittaa kolumneja Hesariin ja tässä eräs, joka kiinnitti ilmestyessään minun huomioni.https://www.hs.fi/visio/art-2000008631625.html

Mitä Mickos sanoo unelmista ja visualisoinnista?

“Unelman pitää olla todella villi. Sen aisapariksi tarvitaan visualisointi, joka ei ole villi vaan pragmaattinen ja konkreettinen, täynnä lukuja ja laskelmia. Vasta kun yrittäjä osaa visualisoida menestyksen, hän pystyy tavoittelemaan sitä”.

“Kun unelma on sovittu, pitää lähteä visualisoimaan sitä. Mitä kaikkea unelma vaatii? Ovatko osat jo olemassa, vai pitääkö ne luoda? Mitä eri osat maksavat? Mikä on pienin mahdollinen kokoonpano, jossa unelmaa voi luotettavasti kokeilla ja arvioida? Mitkä asiat voivat mennä pieleen?”

Olen kuullut amerikkalaisten sanovan “seeing is believing” eli meidän on luotava mielessämme kuva tavoitteesta ja lopputuloksesta, ennen kuin voimme täysin uskoa siihen.

“You need to visualize to realize”.

Tällaisia oppeja olen yrittänyt noudattaa jo yli 15 vuotta. Näiden villien ideoiden osalta olen saattanut onnistua melko hyvin, mutta toteutukset ovat aina välillä yskähdelleet.

Pitkät ja rauhalliset juoksulenkit ovat minulle parasta aikaa unelmointiin.

No Kulusuk

/in /by

Olen katsonut viimeisten viikkojen ja kuukausien ajan vuorikiipeilydokkareita, joita löytyy esimerkiksi YouTubesta.

Sen lisäksi käyn päivittäin katsomassa kiipeilyyn ja muihin seikkailuihin liittyviä uutisia Exploreswebistä.

“Annapurna delayed another week” -uutinen edellä mainitulta saitilta kertoo, että sää kyseisellä alueella on kiipeilijöiden kannalta niin perseestä, että he joutuvat odottamaan hyvää sääikkunaa ainakin viikon, todennäköisesti paljon pidempäänkin.

Sen mitä olen vuorikiipeilijöitä tavannut, niin he eivät ole luonteeltaan sieltä hätäisimmästä päästä. He ovat tottuneet odottamaan….

Muistan Etelämantereen seikkailultani sen, kun lentokone ei päässyt, kiitos myrskyjen, hakemaan meitä jäätiköltä pois. Osa perusleirin asukeista oli siitä aivan raivoissaan, kun taas vuorikiipeilijät ottivat asian lungisti.

Heidän asenteensa oli mielestäni oikea. On turha stressata asioista, joihin ei voi vaikuttaa.

Otsikon teksti viittaa Grönlannin seikkailuun 2019.

Tasan neljä vuotta sitten olin Reykjavikissa matkalla kohti Grönlannin jäätikköä.

Matka jäätikölle kesti 10 päivää, sillä lennot Islannista Grönlantiin peruttiin päivä toisensa perään. Myrsky oli saavuttanut seikkailuni ensimmäisen Grönlannin kohteen Kulusukin ja lentokenttä oli täten suljettu. Minulle sanottiin Reykjavikin lentokentällä joka ikinen aamu “No Kulusuk”.

Vietin Reykjavikissa viikon ennen kuin pääsin jatkamaan matkaani.

Kulusukiin päästyäni tuli heti selväksi, ettei jatkolennon (kopteri) saaminen ollut sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Yksi alueen kopteri oli nääs kaputt.

No, pääsin kuitenkin jatkamaan matkan tekoa seuraavaan kohteeseen Tasiilaqiin, johon jämähdin taas useammaksi päiväksi. Viimein pääsin kopterikyytiin kohti viimeistä etappia, Isortoqia.

Sielläkin kuppasin vielä pari päivää ennen kuin pääsin tiimini kanssa jäätikölle.

Monet ovat ihmetelleet sitä, että jaksan odottaa jopa useita vuosia saavuttaakseni jonkun tavoitteen.

Kerron tästä lisää päivän parin sisällä. Aiheena on tällöin “visualisointi”.

Hienosäätöä

/in /by

“Lyhennä vähän askelta” sanoin itselleni lauantain lenkillä.

Juoksijalle optimaalisin askelmäärä eli kadenssi liikkuu 180-200 askeleessa per minuutti.

Oman arvioni ja myös empiiristen havaintojeni mukaan, hyvin monella juoksijalla askelmäärä jää joko vähän tai selvästi tuota alhaisemmaksi.

Monen juoksijan askel on liian pitkä, jolloin jalka iskeytyy maahan lantiolinjan etupuolelle, kun sen pitäisi laskeutua lantion alle.

Minulla askelten määrä on juuri tuo 180, mutta talven jäljiltä askeleesta on tullut hitusen liian harppova.

Se on… tai oikeastaan oli jo helppo korjata kyseisellä lauantain lenkillä.

Olen tehnyt myös hienosäätöä mäkijuoksujen osalta.

Jokaista jyrkkää ylämäkeä ei tarvitse tintata vauhdilla ylös vaan sen voi jakaa osatavoitteisiin. Juoksen kaksi pylvään väliä ja kävelen (palauttelen) yhden. Tällöin treeni pysyy peruskestävyysharjoitteena.