Intiaani?

/in /by

Luin Adventure Journalista artikkelin “Keep (Running) simple, stupid”.https://adventure-journal.com/blogs/news/keep-running-simple-stupid?fbclid=IwAR1pcFyDWzIPmECe5HqvWePIqTemOvVRk_xehbjUpq4mAXBiexrJClJVxiY

“Running became increasingly complicated by gear and metrics and comparisons and routes and races and form and nutrition and data and decisions and ethics and aesthetics and style…All mostly unnecessary, and some entirely pointless”.

Simppelistä asiasta tehdään monimutkasta.

Kun menin vuonna 2004 töihin Juoksija-lehteen, niin lehden toimittaja Seppo Anttila kutsui minua “intiaaniksi”.

Otin sen suurena kohteliasuutena.

Haistatin paskat kaikille kehoa mittaaville vekottimille ja muille härpäkkeille.

Halusin vain juosta.

Pitää tässä monimutkaisessa maailmassa (edes) jonkun asian yksikertaisena.

En ole ikinä pitänyt suurista tapahtumista, joten on luonnollista, että kartoin niitä myös juoksijana.

Siksi suosioon nousseet maratonit eivät kiinnostaneet.

Piti keksiä siis jotain omaa.

Aavikot ja jäätiköt.

Ugh.

Kilpajuoksu vuorilla

/in /by

Referoin jälleen kerran erästä artikkelia.

Juttu julkaistiin suosikkisivustollani eli Explorerswebissä.

Norjalainen Kristin Harila on halunnut olla historian ensimmäinen nainen ja nopein ihminen, joka on kiivennyt kaikille yli 8000 vuorille.

Niitä on yhteensä 14 kpl.

No, hän missasi toisen ennätyksen, sillä kiinalaisnainen nimeltään Dong Jong Juan ehti huiputtaa kaikki korkeat vuoret viikkoa ennen Harilaa.

Harila sai kuitenkin yhden sulan hattuunsa, sillä hän teki suorituksensa nopeammin kuin kilpasisarensa…ja itse asiassa myös veljensä.

Norjalainen on ilmoittanut aiemmin kiipeävänsä vuoret ilman lisähappea, mutta nyt on käynyt ilmi, että kaksi viimeistä huippua on saavutettu happinaamari kasvoilla. Se helpottaa tavoitteen saavuttamista todella paljon.

Alkutaustoituksen jälkeen pääsemme viimein Exwebin artikkelin ytimeen: https://explorersweb.com/kristin-harila-repeating-8000ers/

“Today, the means of reaching the summit have changed and the spirit of adventure that animated those who first climbed the 14 8,000’ers is over. It ended with the industrialization of mountaineering, the helicopters, the numerous support staff, the high-altitude rescue options, and the vastly improved logistics.

All these advances have made it so much easier to reach the summit that it has all but killed the uncertainty that is the essence of adventure. It is as if someone set off today to travel around the world in 79 days in order to beat Phineas Fogg’s record.

Artikkeli kysyy, missä on vuorikiipeilyyn olennaisesti liittyvä seikkailu?

Tällä hetkellä ennätysten jahtaajat akklimatisoituvat yhdellä vuorella, huiputtavat sen mahdollisimman nopeasti ja siirtyvät helikoptereilla (jo korkeaan ilmaan totuttautuneina + lisähapella) seuraavalle vuorelle jne.

Aika teollista toimintaa sanoo artikkeli ja komppaan sitä.

Ja lisään vielä, että aika usein nämä kilpajuoksut päättyvät siihen, että jossain vaiheessa suojaus putoaa….

01-04/2023

/in /by

Ensimmäiset neljä kuukautta menivät vinhaa vauhtia. Nyt voisi olla välitilinpäätöksen aika.

Lähtökohta treenikauteen, no siinä oli hitusen samaa kuin vuosi aiemmin tammikuussa 2022.

Olin tuolloin just tullut Arabian hiekkaerämaasta. Se projektihan lässähti sinne hiekalla kipeästä polvesta johtuen.

Parantelin jalkaa kuukauden kaksi ennen kuin aloittelin varovaisen sporttailun. Polvessa ei ollut mitään rakenteellista vikaa, joten puukkoon ei tarvinnut tarttua.

Toukokuussa -22 olin jo melko tiukassa tikissä. Harjoitustunteja kertyi sen ja kesäkuun aikana parhaimmillaan/pahimmillaan 24h/viikko.

Kesän korvilla sain tietää, että Arabia 2.0 siirtyy hamaan tulevaisuuteen ja mm. sen myötä treeni-into lopahti sadasta nollaan.

Syyskauden treenit olivat melko satunnaisia. Ei ollut tavoitetta.

Loppuvuoden aikana sain idiksen lähteä juoksemaan Islannin jäätikölle keväällä 2024.

Sitä seurasi innon puuska kokeilla siipiä aavikollekin.

Intoa siis oli, mutta tammikuu 2023 paljasti, että (entiseen verrattuna) mies oli kohtuu rapakunnossa.

Siis entiseen verrattuna. Peilaan siis siihen, enkä mihinkään kansakunnan keskiarvoon.

Tiesin kyllä, millä mies pääsee kuntoon. Työ, työ ja työ.

Tammi-helmikuun aikana hyvää lenkkiä seurasi useampi surkea.

Maaliskuun aikana treeni alkoi jo maistua entiseltä. Lenkkien keskimääräinen taso parani huimasti.

Juoksun lisäksi tein hullun lailla (tämä ilman lainausmerkkejä..) metsähommia. Vedin ahkiolla puupöllejä kymmeniä ja kymmeniä tunteja lumessa ryynäten.

Se, jos mikä, toi voimaa kroppaan.

Tämän lisäksi Jukka-Pekka Peltonen eli Jukkis otti minut valmennukseensa. Jukkis on Crossfit 8000´n tj ja huippuhyvä koutsi.

Meillä on Jukkiksen kanssa muitakin yhteisiä virityksiä. Kerron niistä, kun on kerrottavaa.

(Ensi viikolla sponsorini Merrell järjestää Crossfit 8000´n tiloissa tuote-esittelyn ja vedän sen yhteydessä juoksutreenejä halukkaille. Tilaisuus on kaikille avoin…)

Bottom line, harjoittelu on monipuolistunut ja uskon sen kehittävän minua juoksijana.

Tulosvaroitusta puoleen tai toiseen ei ole syytä antaa.

Tämä viikko on juoksun osalta kevyt, sillä minulla on metsäkauden päättäjäisviikko. On jo jumalauta aikakin:-)

Sen jälkeen voin keskittyä sataprosenttisesti juoksuun ja siihen liittyvään oheisharjoitteluun.