Lantio, lantio, lantio!

/in /by

Pari viikkoa sitten, kesken treenilenkin, treffasin wanhan tutun, valmennuspäällikkö Leo Lexa Heiskasen.

Hän on jo eläköitynyt, mutta urheilumies näyttää nippa nappa viiskymppiseltä.

Tälläkin kertaa hän oli fillarilenkillä.

Lexan isä oli nuoruusvuosieni valmentaja.

No, juttelimme kaikenlaista urheiluun liittyvää.

Yksi liittyi lantioon.

Ja siitä, kuinka monessa lajissa se korostuu.

Yleisurheilun puolella vaikkapa kolmiloikka, kuulantyöntö, keihäänheitto monista muista lajeista puhumattakaan.

Itse asiassa se lista on lähes loputon.

Juoksussa aivan ehdottomasti.

Ja sen harjoittamisen me juoksijat helposti unohdamme, vaikka sen tulisi olla yksi päätehtävistämme!!

Olen ottanut lantion alueen vahvistamisen tosissani.

Työ on vielä kesken, mutta selvästi parempaan suuntaan ollaan menossa.

Pyrin vahvistamaan lantiota, mutta myös lisäämään sen liikkuvuutta.

Tein keskiviikkona kaksi treeniä

Aamulla juoksua ja iltasella oli kevyen lantiotreenin vuoro.

Kurinalaisuus vai motivaatio?

/in /by

Kumpi vie pidemmälle, kurinalaisuus vai motivaatio?

Tästä ja monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta puhui seikkailija Mike Horn eräässä haastattelussaan.

Mike H. on eittämättä “the greatest living explorer”.

Hän on uinut koko Amazonin halki (5000 mailia), kiivennyt kasitonnisille, hiihtänyt etelä-pohjoisnapaa ristiin rastiin jne.

No, Mike Hornin pointti on se, että ilman kurinalaisuutta ei ole tekoja, jotka tuovat tuloksia.

Otan esimerkin omasta keskiviikko-aamusta klo.08.00

Ulkona sataa ihan kaatamalla.

Ja tuulee navakasti.

Jos olisin katsellut ikkunasta ulos odottaen inspiraation lähdettä, niin päivän juoksutreeni olisi jäänyt tekemättä.

Kurinalaisuus minut sinne vei.

Ja myös motivaatio.

Tarkemmin sanottuna sisäinen motivaatio.

“Se kumpuaa yksilön sisältä eikä siten ole ulkopuolelta ohjattavissa. Sen ydinkäsitteenä voidaan pitää autonomiaa eli omaehtoisuutta”.

Kukaan ei pakottanut minua lenkille.

Sisäinen motivaatio ja kurinalaisuus ne minut sinne veivät. Ja mantra “train as you fight”.

Ja sen (harjoituslenkin) jälkeen oli todella hyvä olo varsinkin siinä vaiheessa, kun sain kuivaa kudetta ylle.

Harjoittelen kurinalaisuuttakin.

Kävelen joka ilta laiturille ja pulahdan veteen.

Illalla kello ysin aikoihin olisi kiva jatkaa sohvalla köllöttelyä ja katsella vaikkapa takkatulta.

Joudun tsemppaamaan, että lähden edellä mainitulta mukavuusalueelta pois, pistän aamutakin päälle ja köpöttelen pimeään rantaan.

Vesi ja kylmyys ei ole minulle mikään helppo rasti.

Olen kysynyt itseltäni pariin kertaan, että “onko tässä mitään järkeä”, mutta vahvempi sisäinen ääni sanoo “turpa kiinni ja rantaan”.

Pulahduksen jälkeen on hyvä olo.

Lähi-Idässä tapahtuu

/in /by

Seuraan Lähi-Idän tapahtumia erityisen tarkkaavaisesti.

Sain jo maanantaina vastata kysymykseen, “oletko menossa vielä Lähi-Itään juoksemaan?”.

Vastaus oli “kyllä”, mutta tilannetta siis seurataan.

Onneksi minulla on sillä alueella läheinen ystävä suurlähettiläänä, joten pysyn siltäkin osin hyvin informoituna.

Ei siis kannata pistää mitään paniikkivaihdetta päälle.

Valmistelen seikkailua niiltä osin kuin voin.

Ei ole/olisi ensimmäinen kerta, kun valmistelen seikkailua melskeiden varjossa.

Saharan halkijuoksun valmisteluja varjostivat Pohjois-Afrikan kansannousut, jota arabikevääksikin kutsutaan.

Nyt lähdetään siitä, että aavikkojuoksu alkaa 46 päivän kuluttua.