Tylsyyden sietäminen

/in /by

“Kännykästä tai muusta mobiililaitteesta on tullut monelle mielialalääke” kertoo sanomalehti

“Kuinka monta puhelimeensa uppoutunutta ihmistä näet, kun katsot ympärillesi kadulla, bussissa tai kassajonossa?” kysyy kasvatustieteen professori Juha T. Hakala Hämeen Sanomien artikkelissa.https://www.hameensanomat.fi/teemat/5217659

Juoksin viime viikolla neljä (4) melko pitkää lenkkiä.

Näistä kahdessa mukana oli mukavaa seuraa, muulloin jolkottelin kuin yksinäinen susi.

Ryhmässä juokseminen on hauskaa ja aika kuluu tarinaa iskiessä kuin siivillä.

Ryhmä imee mukaansa. Antaa voimaa.

Siksi kimppajuoksut – ja fillaroinnit ovat niin suosittuja.

Pitkien erämaajuoksujen aikana vietän jopa pari sataa tuntia yksin.

Silmien eteen ei avaudu juurikaan stimuloivia ärsykkeitä.

On vain hiekkaa, jäätä ja lunta.

Moni kysyy, viimeksi lauantaina, miten sitä voi sietää?

Siis tylsyyttä.

Huomaan miettiväni sitä myös itse varsinkin, kun valmistaudun marraskuussa alkavaan autiomaajuoksuun.

Train as you fight.

Yksi syy, miksi juoksen lenkkejä myös Nuuksion ulkopuolella liittyy tähän.

Kun juoksen useiden kilometrien pituista viivasuoraa asvalttibaanaa, niin se on myös Taistelua Tylsistymistä Vastaan.

Monet eivät siedä sitä.

Siis tylsyyttä.

Minun on pakko.

Ja siihen kyllä tottuu.

Harjoittelemalla.

Mielen voima

/in /by

Juoksukaveri kertoi minulle viime viikon treenilenkillä lukemastaan sporttikirjasta nimeltä “Endure”.

Sen on kirjoittanut palkittu journalisti Alex Hutchinson.

Kirjassa otetaan esille aihe, joka liittyy mielen voimaan.

En ole lukenut kirjaa, joten en osaa sanoa käytetäänkö siinä termiä “mind power”, mutta merkitys on sama.

Ylen Akuutti-ohjelman nettisivulla julkaistussa artikkelissa sanotaan, että “Mielen voimalla voi olla valtava vaikutus terveyteen”

Niin Ylen jutussa kuin Hutchinsonin kirjassa puhutaan plasebosta.

“Plasebo on vaikuttamaton aine, joka ei – sananmukaisesti – saa aikaan mitään”.

Vai saako sittenkin?

Nostan esille yhden esimerkin Ylen/Akuutin jutusta:

“Ihmisissä on ihan valtavasti paranemispotentiaalia, professori Järvinen sanoo.
Hän on nähnyt sen omin silmin lumekirurgisissa tutkimuksissa, joita Suomessa on tehty jo 15 vuotta. Ensimmäinen ja kuuluisin tutkimuksista koski polven nivelkierukan repeämän leikkaushoitoa.

– Puolet potilaista saivat arvalla standardihoidon eli nivelkierukan siistimisen, kun taas puolet potilaista sai pelkän tähystyksen. Lumepotilaiden kohdalla kirurgi vähän veivasi polvea, surrutteli nivelhöylää ja oli muutenkin vain tekevinään varsinaista leikkausta.

Yllättäen kaikki potilaat hyötyivät toimenpiteestä yhtä paljon – niin oikean toimenpiteen saaneet kuin lumeleikatutkin”.https://yle.fi/aihe/a/20-10002395

“Olet mitä ajattelet olevasi”. Kirjoitin tämän väitteen Asennetta Peliin -kirjaani

Näillä samoilla sanoilla seikkailujuoksija ja “pään valmentaja” J. Viljanen on evästänyt lukuisan määrän henkilöitä, joilla on edessään vaativia suorituksia.

Minäkuva eli minäkäsitys vastaa kysymykseen siitä, millainen minä olen. Se on käsitys omasta itsestä ja suhteesta ympäröivään maailmaan.

Toisinaan ihmisellä voi olla kielteinen käsitys omista kyvyistään. Tämän seurauksena hän voi suhtautua elämään varauksellisesti, pelätä epäonnistumisia sekä vältellä erilaisia haasteita. Myönteinen minäkuva sitä vastoin antaa eväät suhtautua elämään avoimesti ja rohkeasti.

Otan arkisen esimerkin treeneistäni.

Kesken harjoituslenkin pystyn siirtämään itseni ja ajatukseni aavikolle ja saan “sieltä” lisävoimaa viedä harjoitukseni loppuun.

Mielen voima on uskomaton!

Piru asuu yksityiskohdissa

/in /by

Tasan kaksi kuukautta ja tuolloin alkaa seuraava seikkailujuoksu.

Kirjoitin otsikkoon, että piru asuu yksityiskohdissa.

Ne ovat juuri niitä pieniltä ja jopa mitättömiltä tuntuvia asioita, jotka voivat (kuitenkin) aiheuttaa suuria ongelmia.

Olen luonteeltani melko suurpiirteinen, mutta mitä lähempänä uusi tavoite siintää, niin sitä pikkutarkemmaksi muutun.

Viime viikolla järjestettiin eräs tilaisuus, johon sain kutsun. Ajattelin vielä kuukausi sitten, että menen paikalle.

Jätin sen kuitenkin väliin, sillä pienehkö tila yhdistettynä ihmisvilinään ei tunnu flunssakaudella hyvältä ratkaisulta.

Arvatenkin paikalla oli pari räkänokkaa, jotka eivät älynneet jäädä kotiin tautia potemaan.

Ennen Libyan aavikkokisaa kieltäydyin kättelemästä ihmisiä. Sai siinä selitellä.

Reilu viikon kuluttua on muutama työtilaisuus, johon aion pistää maskin naamalle. En tosin luentoni ajaksi….

Näiden seuraavien kahden kuukauden aikana kiinnitän extra-tarkkaa huomiota mm. näihin seikkoihin:

RAVINTO:

Testaan ennakkoon energiageelejä, joita käytän aavikolla. Kahdella edellisellä seikkailuilla (Grönlanti, Arabia) en niitä käyttänyt, mutta nyt siihen tulee muutos.

Kiinnitän aiempaa tarkempaa huomiota siihen, että saan harjoituskaudella (+aavikolla) riittävästi korkealaatuista ravintoa/energiaa, jotta palautuminen harjoituksista sekä päivittäisestä aavikko-etappijuoksusta tapahtuu mahdollisimman optimaalisesti.

Katson myös aiempaa tarkemmin, mitä pistän suuhuni tulevan seikkailujuoksun aikana. Puuro noussee jälleen kunniaan.

VALMISTAUTUMINEN HARJOITUKSEEN/AAVIKKOJUOKSUN ETAPPIIN

Lähden täällä Suomessa harjoitukseen ja Lähi-Idän aavikolla päivän etappijuoksuun (50km) vain hyvin valmistautuneena. Keho pitää lämmitellä hyvin ennen suoritusta. Siihen tulee varata aamuisin 30 minuuttia.

TOTUTTAUTUMINEN KUUMUUTEEN

Kohdealueella on kuuma.

Juoksen ensimmäisenä päivänä 30 kilsaa, seuraavana 40 ja vasta sen jälkeen alan nakuttamaan 50 kilsan päiväannoksia. Kolmena viimeisenä päivänä juoksen 60 km/ päivä.

Muitakin “devil is in the details” -asioita on mielessä, mutta eiköhän tämä asia tullut selväksi.

Nyrkkeilytermillä ilmaistuna, suojaus on pidettävä jatkuvasti ylhäällä.

Sunnuntain juoksutreeni toimi hyvänä palauttavana lenkkinä. Lievissäkin ylämäissä tuntui menneen viikon (k)ilometrit, mutta muuten jalka nousi yllättävänkin hyvin.

Pidän kaksi seuraavaa päivää juoksuvapaana.

Maanantai on totaalinen palautumispäivä ja tiistaina teen kevyen kuntosalitreenin.